Minulla on eniten sitä asiaa kiittäminen, että olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikesta tärkeintä on ollut vahva verkostoituminen. Jo osakunta-ajoilta rakentunut tiheä ja vankka tuttavaverkosto on auttanut minua orientoitumaan elämässä ja löytämään ne ”poikkitieteelliset ratkaisut”, joita olen tarvinnut omaa tulevaisuuttani rakentaessani. Jos olisin tutkija-aihiona kaivautunut pelkästään aineyhdistyksen piiriin, tuttavakenttä olisi huomattavasti kaventunut. Siksi suosittelen aina osallistumista nimenomaan laaja-alaisten osakuntien toimintaan. Se avartaa ja kouluttaa.

Olen saanut onnekseni aina tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa ja sellaisilla välineillä, jotka kulloinkin ovat olleet parhaassa sopusoinnussa keskenään. Sellainen maailma luo arvostusta ja herättää luottamusta. Sitä paitsi: oppia ikä on kaikki!

Kreikkalaisen filologian emeritusprofessori-isäni Holger on joskus vihjaillut, että olen ”mera bildad än utbildad” mutta olkoon niin, ainakin antiikin aikana väitettiin, että sivistynyt ihminen on aina iloinen! Tänään olen kuitenkin sielultani intohimoinen humanisti, viihdyn kirjallisuuden, taiteen ja musiikin parissa ja pyrin koko ajan syventämään tietouttani. Samalla vanhat sidokset eivät ole karanneet mihinkään vaan tuottavat edelleen suurta  mielihyvää. Elämä on vähän niin kuin Troijan (tai Rooman) kaupunki: kerros toisensa päällä. Sitä paitsi olen oman kalenterini herra!