Isäni Passat-nelimastoparkin maailmanympäripurjehduksen (1948–1949) ansioista lapsuudenkodissani ei puhuttu sodasta ja sen traumoista vaan kuvitteellisista ja hauskoista sankariteoista (”Muumipapan seikkailut”-tyyliin), ja kuinka elämä ja maailma ovat auki sille, joka uskaltaa ottaa sen toisenkin askeleen.

Urhea Yvonne vaimoni, joka uskollisesti on pysynyt rinnallani lähes 46 vuotta aina estottomasti rohkaisten mutta myös sopivasti pidätellen.

Evlin kaksi kumppaniani, Henrik Andersin ja Roger Kempe, jotka yhdessä kanssani tekivät Evlin ja sitä kautta koko perheeni tämän päivän elämän mahdolliseksi.

Purjeveneharrastusta, joka on antanut minulle mahdollisuuden ottaa sopivaa etäisyyttä arkimaailman menoihin. Jo alkuajoilta lähtien suuntaisimme heti kulloinkin käytettävissä olevan matkapurren nokka kohti uusi seikkailuja saaristoon, Itämeren yli tai lopulta Skotlannin ympäri. Perheen yhteiset muistot näiltä seikkailuilta ovat lujittaneet keskinäiset siteemme.

Suomen Rooman (tiede)instituutin Villa Lanten tuoma mahdollisuus ymmärtää antiikin perinnön velvoitteita ja tilaisuus omistautua renessanssi-ihmisen ihanteille ja jopa nähdä tuloksia tästä.