Lukioaikainen vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa ja railakas interrail-reissu vahvistivat nuoren Suvi Aholan mieleen sen, että ihmisen täytyy tehdä elämässään sitä mitä hän todella haluaa. Aiemmin päässä pyörineet ajatukset lääketieteen tai oikeustieteen opiskelusta jäivät sivuun, kun Ahola havaitsi intohimokseen kirjallisuuden. Opiskelun Helsingin yliopistossa hän aloitti kuitenkin vakavahenkisemmin suomalais-ugrilaisella kielentutkimuksella vuonna 1979.

Kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen Ahola vaihtoi pääaineekseen kotimaisen kirjallisuuden.

– Fennougristiikkaa opiskellessani huomasin nopeasti, että kielitiede ei ole minun juttuni. Se vaatii logiikkaa ja järjestelmällisyyttä. Kirjallisuustieteessä pääsin tekemään tulkintoja, lukemaan kirjoja ja kirjoittamaan omista näkemyksistäni.

Kirjallisuustieteen opintojen parasta antia Aholalle olivat pienryhmäpraktikumit. Niissä luettiin klassikkoja, kirjoitettiin tekstejä ja keskusteltiin tulkinnoista. Yhden kritiikkipraktikumin yhteydessä Aholalle tuli mahdollisuus kirjoittaa koekritiikki Helsingin Sanomiin. Se johdatti hänet kulttuuritoimittajan uralle.

– Uskaltauduin lopulta hakemaan Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulukurssille vuonna 1982. Minullahan ei ollut mitään lehtikokemusta. Kesätöissä olin ollut pankissa. Yllätyksekseni minut hyväksyttiin toimittajakurssille, ja se tie vei minut työskentelemään Sanoma-konserniin.

Ahola aloitti työskentelyn Helsingin Sanomien toimittajana tammikuussa 1984. Maisterin tutkinto – silloisella nimikkeellä filosofian kandidaatti – valmistui toimittajan työn ohessa vuonna 1987. Enimmäkseen hän on työskennellyt kulttuuritoimituksessa toimittajana ja kriitikkona, mutta on kiertänyt mediatalossa muissakin tehtävissä.

– Pääsin yli 30 vuotta sitten unelma-ammattiin. Työni parhaita puolia on ollut mahdollisuus kiertää erilaisissa tehtävissä. On avartavaa nähdä erilaisia lehtiä ja eri tapoja tehdä tätä työtä nopeatempoisesta uutistyöstä hieman rauhallisempaan aikakauslehden toimittamiseen.

Kritiikkien ja esseetyyppisten juttujen kirjoittaminen kulttuuriaiheista on Aholalle ominta. Niissä hän pääsee peruskolumnia enemmän pureskelemaan aihetta ja nostamaan esiin useammankin ajatuksen saman jutun sisällä.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa Ahola kirjoittaa kritiikkien lisäksi haastatteluja ja ilmiöjuttuja. Aiheet nousevat usein omasta ja lähipiirin elämästä, tavallisesta arjesta.

– Olen aina kirjoittanut kaiken itseni kautta. Lopetin päiväkirjojen kirjoittamisen, kun minusta tuli kriitikko. Huomasin, että voin kirjoittaa ne samat mieltäni askarruttavat asiat pohdiskellusti lehteen. Olen kirjoittanut myös useamman kirjan omasta ja perheeni elämästä.

Ahola kokee itsensä monella tapaa etuoikeutetuksi.

– Elämäni on ollut onnekas ja turvattu, olen saanut tehdä unelmatyötä ja elää kirjojen keskellä kirjoittamalla, toteaa Ahola.