Kun aloitin kiinan opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1994, en vielä olisi osannut arvata, että minusta tulee isona kiinalaisen kirjallisuuden suomentaja. Olin kyllä haaveillut suomentajan urasta ja pyrkinyt ja päässytkin opiskelemaan myös englannin kääntämistä. Lukiovuosien unelmissa näin itseni kääntämässä vaikkapa Virginia Woolfia tai Thomas Hardya.

Päädyin kuitenkin valitsemaan pääaineekseni Keski- ja Pohjois-Aasian tutkimuksen. Minua kiinnosti erityisesti Keski-Aasian paimentolaiskansojen kulttuuri, kiinan piti alueen nykyisenä valtakielenä olla minulle vain pelkkä apukieli. Kiinaa oikeastaan vähän vierastinkin, klassinen kirjallisuus ja perinteinen kulttuuri kiehtoi kyllä, mutta nyky-Kiinasta näin vain heikon ihmisoikeustilanteen ja vastenmielisen poliittisen propagandan.

Muutaman vuoden opiskelun ja Pekingin yliopistossa vietetyn opiskelijavaihtovuoden jälkeen ryhdyin lukemaan kiinalaista kaunokirjallisuutta alkukielellä. Kiinassa luetaan ja kirjoitetaan paljon, mutta länsimaissa käsitys kiinalaisesta kirjallisuudesta perustui pitkään vain klassiseen runouteen. 1900-luvun kiinalaisia kirjailijoita ei ennen ihan viime vuosia ole kovin kattavasti käännetty.

Tuoreemman kirjallisuuden kautta käsitykseni Kiinasta ja kiinalaisesta kulttuurista alkoi muuttua. Se, mikä oli aiemmin näyttänyt mustavalkoiselta, saikin äkkiä lisäsävyjä. Monen nykykiinalaisen kirjailijan teoksissa perinteiset esteettisyyskäsitykset, rikas kansanperinne ja traumaattinen lähihistoria sekoittuivat kiinnostavalla tavalla. Tiukasta sensuurista huolimatta Kiina on pullollaan omaleimaisia kertojia.

Gao Xingjianilleja Mo Yanille myönnettyjen kirjallisuuden Nobel-palkintojen myötä kustantajat ja lukijat ovat kiinnostuneet kiinalaisesta nykykirjallisuudesta, ja minun onneni sattui olemaan hyvä ajoitus. Gao Xingjianin teos Vapaan miehen raamattu oli ensimmäinen suomennostyöni, koska olin sattunut muutamaa kuukautta ennen palkinnon julistamista soittamaan Otavalle ja kyselemään käännöstöitä. Myös toista ”omaa nobelistiani” Mo Yania olin ehdottanut kustantajalle jo vuosia ennen palkinnon myöntämistä.