Koko suomentajien ammattikunnan puolesta haaveilen selviytymisestä. Suomessa on viime vuosikymmenet ollut korkeatasoinen käännöskulttuuri ja suomennoksen laadun merkitys maailmankirjallisuuden välittäjänä on ymmärretty. Viime aikoina kuitenkin palkkiot ovat laskeneet ja aikataulut kiristyneet samaan aikaan kun julkaistavien nimikkeiden määrä vähenee. Pelkällä kaunokirjallisuuden suomentamisella on entistä vaikeampi elättää itseään.

Kirjallisuuden suomentamisesta on vaarassa tulla läpikulkuala tai pelkkä harrastelijoiden leikkikenttä. Kyse ei tietenkään ole ainoastaan suomentajien toimeentulosta, vaan häviäjiin kuuluvat yhtä lailla kirjallisuuden lukijat, kun laadun ylläpitäminen on entistä vaikeampaa.

Kiinalaisten kirjailijoiden puolesta haaveilen sensuurin lakkauttamisesta ja tietenkin sananvapaus- ja ihmisoikeustilanteen paranemisesta yleisemminkin. Vaikka sensuurin kiertäminen välillä tuottaakin kaunokirjalliselta kannalta kutkuttavia lopputuloksia, surettaa ajatella kaikkea sitä kirjallisuutta, joka sensuurin takia jää julkaisematta tai kokonaan kirjoittamatta.