Pirjo Kristiina Virtanen oli puhumassa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 24.3.2015 aiheesta ”Amatsonian puhuvat kivet, kasvit, puut ja eläimet”. Hän kyseenalaisti tieteiden erottelua luontoon ja kulttuuriin ja kertoi muun muassa miten monille alkuperäiskansoille tuollainen kahtiajako on mahdoton.

”Yleinen piirre monille eri Amazonian alkuperäiskansoille on se, että siellä [ajatellaan että] eläinten ja kasvien maailmassa jatkuu samanlainen ihmiskulttuuri kuin ihmisten parissa. Eli kaikki subjektit näkevät ja kokevat eri asiat yhdellä ja samalla tavalla, kulttuurina. Myös eläimillä, puilla, kasveilla, heillä on omat johtajansa, heillä on omat rituaalinsa ja juhlansa. Ja voidaan ajatella että on yksi samanlainen kulttuuri, mutta monta erilaista luontoa. Kun taas meillä täällä länsimaissa ajatellaan että on olemassa yksi luonto, jonka ihmiset näkevät eri tavoilla.”

”Ruumiillisuus on hyvin keskeistä Amazonian tavassa elää ja olla. Ruumiillisuuden ajatellaan olevan avointa ja haavoittuvaa, tietyllä lailla hyvin epävakaata. Ihmisen täytyykin jatkuvasti tuottaa omaa ihmisyyttään tai omaa olemusmuotoansa. Ihmiset tuottavat sitä suhteessa muihin yhteisönsä jäseniin, eli on tärkeää että syödään oman yhteisön kanssa, tehdään työtä yhdessä ja niin edes päin.”