Keskeinen osa tutkimustyöstäni kohdistuu tällä hetkellä kääntämisen kognitiivisten aspektien analysointiin. Erityisesti pyrin selvittämään, miksi ihmiskääntäjät aina silloin tällöin tuottavat käännöksiä, joiden laatu kauniisti sanottuna jättää toivomisen varaa käännösprosessin aikana tapahtuneiden väärinymmärrysten vuoksi. Miksi ylipäätään ymmärrämme joskus tekstin toisin kuin sen laatija on tarkoittanut? Miksi niin kääntämisen yhteydessä kuin muutenkin tekstejä käytettäessä käy joskus niin, että minun saamani käsitys tekstistä on toinen kuin sinun?

Jos jätetään pois kiireen, väsymyksen yms. ihmisen toimintaan vaikuttavien ulkoisten seikkojen vaikutus ja keskitytään ihmisen tiedon käsittelyyn, kognitioon, on väärinymmärrysten selittäminen mahdollista useallakin eri tavalla, jotka eivät ole aina sulje toisiaan pois vaan voivat joskus vaikuttaa samanaikaisestikin.

Tällä hetkellä vielä julkaisuvaiheessa olevissa töissäni tarjoan väärinymmärrysten selitykseksi niin kääntämisen piirissä kuin yleensäkin tekstien käytön yhteydessä muutamaa ilmiötä tai tilanteeseen liittyvää kokemusta, jotka muodostavat jonkinlaisia riskejä ihmisen kognition toiminnalle. Jotkut näistä selityksistä ovat olleet tavalla tai toisella tunnettuja jo jonkin aikaa kääntämisen ulkopuolella, niitä vain ei ole osattu yhdistää kääntämiseen liittyviin virheellisiin tai puutteellisiin menettelyihin.

Yksi väärinymmärryksiä selittävä seikka on näyttää olevan se, että ihminen ei aina toimi kovinkaan analyyttisesti vaan luottaa huomaamattaankin silloin tällöin tietynlaisiin intuitiivisiin ratkaisuihin, vaikka tällaiseen kognitiokuorman helpottamista tukevaan menettelyyn ei oikeastaan olisikaan varaa. ”Tällaisen asian kanssa olen ollut tekemisissä aiemmin niin monta kertaa, että nyt minun ei enää tarvitse asian yksityiskohtia sen kummemmin tarkistella… .” Joskus nykyisen tilanteen ja aiemmin koettujen tilanteiden välinen samankaltaisuus on kuitenkin vain näennäistä tai pätee vain tiettyyn rajaan asti, jolloin ihminen, esimerkiksi kääntäjä, lukitsee itselleen jatkotoimenpiteitä varten tekstistä tulkinnan, joka tekstin tarkemmassa ja laajemmassa analyysissa paljastuisi joko huonosti muun tekstin kanssa yhteensopivaksi tai ainakin tulkinnaksi, joka ei olekaan ainoa mahdollinen. Kummassakin tapauksessa väärinymmärryksen riski on olemassa.

Toinen seikka, johon on mahdollista vedota, kun yritetään selittää kääntämisen yhteydessä tapahtuvia väärinymmärryksiä, on ihmisen luontainen pyrkimys tulkita ja mitata maailmaa omien mittakeppiensä avulla. Koska ihminen on hermeneuttinen olio eikä siis pelkästään havainnoi maailmaa vaan yrittää myös ymmärtää sitä, käy joskus niin, että tämä pyrkimys ymmärtää sitä, mitä ympärillä tapahtuu, kasvaa turhan voimakkaaksi. Tällöin tekstiä käyttävä ihminen, esimerkiksi kääntäjä, saattaa osin tiedostamattaankin panikoitua ja pakottaa oman kulttuuritaustansa vaikutuksesta oudolle ympäristölle tulkinnan, joka ei kuitenkaan ole oikea, sopiva tai edes järkevä. Internetin käännöskukkasia esittelevät sivustot tarjoavat lukuisia esimerkkejä tällaisen menettelyn joskus surkuhupaisista, joskus suorastaan säälittävistä tuloksista.

Valitettavan usein taustalla on myös kääntäjäksi ryhtyneen henkilön puutteellinen kieli- ja käännöstaito, johon monesti ymppääntyy vielä olematon kyky lukea kulttuurisia viestejä. Kääntäjän nimike (toisin kuin auktorisoidun kääntäjän nimike) on kuitenkin suojaamaton, joten kuka tahansa voi esiintyä missä tahansa luettelossa tai muussa yhteydessä kääntäjä – vähän samaan tapaan kuin kuka tahansa voi kutsua itseään taiteilijaksi…

Pyrkimykseni selvitellä kääntämisen kognitiivista puolta liittyy ennen kaikkea siihen käsitykseen, että kääntämisen kautta tapahtuva viestintä on kommunikaatiota siinä missä ilman kääntämistäkin tapahtuva viestintä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kääntäminen olisi vain yksi kommunikaation erikoistapaus, jonka kaikki ominaisuudet olisivat selitettävissä pelkästään yleisillä kommunikaatiota koskevilla teorioilla. Kääntäminen on päinvastoin sellainen kommunikaation muoto, jossa yhdistyy joukko tekijöitä, jotka yksikielisessä viestinnässä eivät toimi samalla tavalla. Yksi keskeinen tekijä on tällöin viestin lähettäjän tarve ja kyky ennakoida viestin tulevien vastaanottajien, käyttäjien, odotuksia ja vaatimuksia.

Yhden kielen, erityisesti oman äidinkielen, piirissä tapahtuvassa yksikielisessä viestinnässä on useimmiten mahdollista nojautua suhteellisen turvallisesti menettelyihin, jotka kokemus on osoittanut turvallisiksi ja toimiviksi. Kääntämisen piirissä tilanne sen sijaan on toinen.

Tämän vuoksi usein suositellaan, että kääntäjä kääntäisi vain omaan äidinkieleensä päin, koska kääntäjä kuitenkin tuntee oman kielensä ja kulttuurinsa parhaiten. Pienten kielten kohdalla tätä suositusta on monesti kuitenkin mahdotonta noudattaa. Esimerkiksi suomea osaavia ja suomalaista kulttuuria riittävän hyvin tuntevia henkilöitä on muissa maissa hyvin vähän, joten sangen usein suomesta muihin kieliin tehtävät käännökset jäävät äidinkieleltään suomenkielisten tehtäväksi. Tällöin kääntäjä ei aina välttämättä osaa riittävän hyvin ennakoida käännöksensä tulevien käyttäjien kognitiivisia menettelyjä ja niiden taustalla olevia kulttuurisia ja muita tulkintaprosesseja, jolloin käännös ei ehkä kaikilta osiltaan istu kovin hyvin ympäristöönsä eikä sitä niin ollen kenties koeta kaikin puolin luontevaksi. Tämänkin ilmiön taustaa selvitän meneillään olevissa töissäni.