← Takaisin

Pekka Tarkka

Pekka Sakari Tarkka
4.12.1934, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1964 (estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus), filosofian tohtori 1978 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto

Kirjallisuustoimittaja ja -kriitikko, Helsingin Sanomat 1958–1961, Uusi Suomi 1961–1967, Helsingin Sanomat 1969–1979, 1989–1999
Kulttuuriosaston apulaisesimies 1979–1984, esimies 1984–1989, Helsingin Sanomat
Kotimaisen kirjallisuuden assistentti 1969–1976, dosentti 1978–1985, Helsingin yliopisto
Lecturer, Finnish Literature, School of Slavonic and East European Studies, University of London 1980–1981

Teoksia:
Kirjallisuussosiologiaa: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta (1966)
Hakuteos: Suomalaisia nykykirjailijoita, kuusi laitosta (1967–2000)
Biografioita: Salama (1973), Pentti Saarikoski I-II (1996–2003), Joel Lehtonen I-II (2009–2012)
Kirjallisuudentutkimusta: Novelli, Essee (Suomen kirjallisuus VIII, 1970); Putkinotkon tausta (1977)
Arvosteluja ja esseitä: Sanat sanoista (1984), Lause lauseesta (1994)
Kulttuurihistoriaa: Otavan historia 1918–1940 (1980); ”Nuoren tasavallan tiede ja taide”, ”Taistelut kulttuurista”, Suomen historia (1980–1988); Kapellimestari (Jukka-Pekka Sarasteen kanssa 2009)
Toimituksia: Joel Lehtosen kirjeitä; Pentti Saarikosken päiväkirjoja, pakinoita ja runoja; Jouko Tyyrin kirjoituksia; Volter Kilven ja Alvar Renqvistin kirjeenvaihto

Palkintoja ja erityissaavutuksia
Taiteen valtionpalkinto 2010
Suomi-palkinto 1996
Tatu Vaaskivi -palkinto 1978
Valtion kääntäjäpalkinto 1973

Kuva: Hanna Tarkka
Tekstit: Pekka Tarkka (Tomas Sjöblom, toim.)

Sananvapauden puolesta

Opintojeni loppuvaiheessa sovin professori Erik Allardtin kanssa laudaturtentin kirjoista. Kirjallisuusosiologian teosten kohdalla professori pani ruksin Erich Auerbachin Mimesiksen kohdalle ja sanoi: ”Lue tämä ja kirjoita siitä tentissä tiivis referaatti, että minäkin saan tietää mitä siinä oikein on.”

Niin tapahtui. Mimesis etenee tiukasta tyylin analyysistä kirjallisuuden sosiaalisen kentän arviointiin. Se näkee koko länsimaisen kirjallisuuden alkulähteinä Homeroksen ja Raamatun, jolloin kreikkalaisuus edustaa aristokraattista ja juutalaisuus demokraattista perinnettä.

Auerbachin teos tuli avukseni, kun arkkipiispa Martti Simojoki hyökkäsi Hannu Salaman Juhannustansseja vastaan. Lähdin puolustustaisteluun aseenani Mimesis, jonka mahtava kulttuurihistoriallinen kehittely osoittaa kristinuskon merkityksen realistisen kirjallisuuden synnylle. Uuden testamentin esikuvan mukaan realismi nosti myös halpasäätyiset, karkeat ja raadolliset ihmiset vakavan kirjallisuuden aiheiksi.

Arkkipiispa Simojoen mielestä kirjallisuudesta piti sulkea pois se mikä voi loukata ”huomattavaa kansanosaa”, Jeesuksen nimeen elämänsä rakentavia ihmisiä. Kun hän paheksui humaltuneen muurarin karkean purkauksen pääsyä painettuun sanaan, hän toimi mielestäni päinvastaisella tavalla kuin Auerbachin kartoittama kristillinen perinne. Arkkipiispa ei vastannut haasteeseeni.

Pian sananvapautta ei enää pyritty kahlitsemaan. Kun ristiriidat tasaantuivat, kirjallisuus menetti asemaansa yhteiskunnallisen muutoksen tekijänä. Kirjallisuuskriitikon työssä tärkeimmiksi nousivat kirjalliset arvot.

Kirjallisuuskriitikon tehtävä ei ole mielestäni yrittää neuvoa kirjailijoita vaan saattaa uusia tekijöitä ja teoksia lukijoiden tietoisuuteen. Työssäni Helsingin Sanomissa minulla on ollut etuoikeus nostaa esille Anna-Leena Härkösen, Olli Jalosen, Matti Pulkkisen tai Kjell Westön veroisia uusia tekijöitä.

Pekka Tarkka, Vilho Viksten ja Erkka Lehtola ravintola Bellevuen edessä Katajanokalla vuonna 1992. Herrat ovat juuri palanneet Suomeen Prahan matkalta, jossa koostettiin lista maailman sadasta parhaasta kirjasta. Kuva: Anja Harvilahti.​
Pekka Tarkka, Vilho Viksten ja Erkka Lehtola ravintola Bellevuen edessä Katajanokalla vuonna 1992. Herrat ovat juuri palanneet Suomeen Prahan matkalta, jossa koostettiin lista maailman sadasta parhaasta kirjasta. Kuva: Anja Harvilahti.​

 

Kirjoittaja

Pekka Tarkka

Pekka Sakari Tarkka
4.12.1934, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1964 (estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus), filosofian tohtori 1978 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto

Kirjallisuustoimittaja ja -kriitikko, Helsingin Sanomat 1958–1961, Uusi Suomi 1961–1967, Helsingin Sanomat 1969–1979, 1989–1999
Kulttuuriosaston apulaisesimies 1979–1984, esimies 1984–1989, Helsingin Sanomat
Kotimaisen kirjallisuuden assistentti 1969–1976, dosentti 1978–1985, Helsingin yliopisto
Lecturer, Finnish Literature, School of Slavonic and East European Studies, University of London 1980–1981

Teoksia:
Kirjallisuussosiologiaa: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta (1966)
Hakuteos: Suomalaisia nykykirjailijoita, kuusi laitosta (1967–2000)
Biografioita: Salama (1973), Pentti Saarikoski I-II (1996–2003), Joel Lehtonen I-II (2009–2012)
Kirjallisuudentutkimusta: Novelli, Essee (Suomen kirjallisuus VIII, 1970); Putkinotkon tausta (1977)
Arvosteluja ja esseitä: Sanat sanoista (1984), Lause lauseesta (1994)
Kulttuurihistoriaa: Otavan historia 1918–1940 (1980); ”Nuoren tasavallan tiede ja taide”, ”Taistelut kulttuurista”, Suomen historia (1980–1988); Kapellimestari (Jukka-Pekka Sarasteen kanssa 2009)
Toimituksia: Joel Lehtosen kirjeitä; Pentti Saarikosken päiväkirjoja, pakinoita ja runoja; Jouko Tyyrin kirjoituksia; Volter Kilven ja Alvar Renqvistin kirjeenvaihto

Palkintoja ja erityissaavutuksia
Taiteen valtionpalkinto 2010
Suomi-palkinto 1996
Tatu Vaaskivi -palkinto 1978
Valtion kääntäjäpalkinto 1973

Kuva: Hanna Tarkka
Tekstit: Pekka Tarkka (Tomas Sjöblom, toim.)

← Takaisin