Tutkimusaiheisiini venäläisen modernismin ja postmodernismi parissa liittyi neuvostoaikana monia tabuja ja kieltoja siitä, mitä ja miten sai sanoa ja tutkia. Niiden kiemuroissa tutustuin upeisiin nuorempiin ja vanhempiin venäläisiin tutkijoihin, joista monista tuli yhteistyökumppaneitani ja joiden kanssa yhteistyö on sittemmin jatkunut jo useamman sukupolven ajan ja jatkuu edelleen.

Aivan erityisellä sijalla ovat olleet Juri Lotman ja hänen Tarton koulukuntansa. Lotmanin vaimo Zara Mints oli yksi venäläisen symbolismin maineikkaimpia tutkijoita. Väitöskirjani jo valmistuttua minulla oli tilaisuus tutustua heihin molempiin. Saimme aikaan ensimmäisen Helsinki-Tartto-seminaarin venäläisestä kirjallisuudesta vuonna 1987. Seminaarit ovat jatkuneet siitä alkaen joka toinen vuosi, ensi syksynä pidetään jo järjestyksessä XV seminaari.

Tutustuminen Tarton koulukunnan tärkeimpiin edustajiin synnytti elinikäisen kiinnostuksen venäläiseen kulttuurisemiotiikkaan ja sen myötä semiotiikkaan laajemminkin. Venäjän historian ja kulttuurihistorian tutkimuksessa ja sen erilaisten dramaattisten vaiheiden tulkinnassa semioottinen käsitepari ”oma ja vieras” on paljon avaava hedelmällinen lähtökohta, johon palaan jatkuvasti.

Kiinnostus yleiseen kulttuurihistoriaan vei minut 1990-luvulla uhkayritykseen kirjoittaa opintojaan aloitteleville rusisteille ja asian harrastajille oppikirja Venäjän kulttuurihistoria ilman kirjallisuudenhistoriaa. Lähtökohtana oli useina vuosina pidetty peruskurssi opiskelijoille. Kirjallisuudenhistorian kaivatun kokonaisesityksen kirjoittivat toistakymmentä vuotta myöhemmin muut, lähinnä entiset oppilaani.

Kiinnostus suomalais-venäläisiin kirjallisuuskontakteihin heräsi 1970-luvulla venäläisiä symbolisteja tutkiessa. Törmäsin heidän Imatra-runoihinsa ja aloin selvittää heidän Imatra-kontaktejaan tarkemmin. Imatralla pidettiin 1980-luvun lopulta lähtien kansainvälisiä semiotiikan konferensseja, joiden toimintaan kietouduin mukaan sittemmin monin tavoin.

Kulttuurikontakteissa minua on kiinnostanut ennen muuta 1900-luvun taite, mutta myös aivan uusin kirjallisuus. Ja sen alueella uudemman suomalaisen kirjallisuuden Venäjä-kuvan selvittäminen Paavo Rintalasta eteenpäin on yksi tulevista ”projekteistani”. Kulttuurikontaktit ovat laaja alue, jossa on vielä paljon selvitettävää. Niitä käsittelevä Studia generalia -sarja syksyllä 2010 veti Porthania I:n jatkuvasti täyteen.

Lisätietoa aiheesta

• Venäjää voi ymmärtää -verkkosivusto

 

Lisätietoa artikkelissa olevista kuvista

Kuva 7

Kuva on Helsingin asemalta Moskovan junan vierestä 1980-luvun puolivälissä. Kuvassa Pekka Pesonen keskellä, vasemmalla vuosikymmenten ajan hänen läheisin suomalainen kollegansa Ben Hellman ja oikealla puolella Roman Timentšik Riiasta, nykyisin Jerusalemin yliopiston professori.

"Timentšik  on Latvian juutalainen venäläinen, joka suoritti opintonsa Tartossa Juri Lotmaninin ja Zara Mintsin oppilaana. Helsinkiin hän ilmestyi Riian nuorisoteatterin kanssa, jossa hän oli  töissä, koska häntä ei otettu mihinkään  yliopistoon. Intohimoinen tutkija löysi tiensä Helsingin yliopiston kirjaston Slaavilaiseen kokoelmaan, siellä tutustuimme häneen Benin kanssa.  Läheiset tutkijasuhteet ja ystävyys on kestänyt näihin päiviin. Timentšik on tehnyt elämäntyönsä Jerusalemin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professorina. Venäläisen modernismin tutkijana hän on kaikkialla maailmassa tunnettu huippunimi. Suomessa hän oli viimeksi vuonna 2012 ja toimi Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden väitöstilaisuuden opponenttina.”

Kuva 8

Ensimmäisen Tartto-seminaarin osanottajia ryhmäkuvassa seminaaripaikassa silloisen Neuvostoliitto-instituutin komeissa tiloissa Eirassa (entisessä ja nykyisessä Latvian suurlähetystön rakennuksessa). Kuvassa vasemmalta oikealta eturivissä: Pekka Pesonen, Zara Mints, Aila Laamanen, Peeter Torop ja takarivissä: Igor Tšernov, Juri Lotman, Sergei Isakov, Ljubov Kiseljova, Valeri Bezzubov, Arto Mustajoki, Johan Wrede.

Kuva 9

Juri Lotmanin kotona Tartossa vuonna 1992. Mukana kuvassa hänen poikansa prof. Mihail Lotman ja kolme hänen kuudesta lapsestaan