Esimies- ja johtotehtävät tuovat mukavasti lisää haastetta töihin. Olen pitänyt niin liikkeenjohdosta kuin ihmisten johtamisesta. Itse asiassa olen sitä mieltä, että humanisteilla olisi paljon annettavaa yritysjohdossa, mitä liike-elämä ei kyllä riittävästi ymmärrä.

Mitä muuta yritysjohto on kuin analyysien tekemistä, suurten linjojen hahmottamista, johtopäätöksiä ja toimintasuunnitelmia, ympärillä olevan tiedon kriittistä arviointia ja ihmisten toiminnan ymmärtämistä? Juuri näihin asioihinhan humanistit on koulutettu. Ja työn ohessa voi kyllä kouluttautua ja oppia itselle vieraampia asioita. Tuloslaskelmaa oppii kyllä jokainen lukemaan eivätkä riskianalyysit ole ylivoimaisia. Historian tajusta ja perspektiivistä on suurta hyötyä.

Tajusin yritysjohdon liiallisen homogeenisuuden vuosia sitten eräässä soveltuvuustestissä. Joka kerta kun palautin suuren rekrytointifirman testipäivässä verbaalisuutta testaavia lyhyitä tekstipohjaisia tehtäviä, yhteyshenkilö kysyi osaaottavasti ”Oliko kovin vaikeaa?” Hän myös muistutti, että verbaalisiin tehtäviin on vastattava kokonaisin lausein (sic!) ja että esseetehtäviin on saatava kirjoitettua vähintään puoli arkkia – mikä tietysti sai minut kurillaan kysymään maksimimittaa.

Sen sijaan kun palautin matemaattisia ja talousosaamiseen liittyviä osioita, vaikeudesta ei puhuttu mitään, vaan niiden oletettiin olevan johtotehtävien ihmiselle helppoja. Ilmeisesti siis johtotehtäviin testataan ennen kaikkea diplomi-insinöörejä ja ekonomeja, joille essee ehkä sitten on vaikeampi laji. Humanisti taas on pitkiin teksteihin harjaantunut jo opiskeluaikana.