Takaisin

Olavi Paavolainen

Olavi Paavolainen (kirjailijanimi Olavi Lauri)
17.9.1903, Kivennapa – 19.7.1964, Helsinki

Opintoja Helsingin yliopistossa (estetiikka, kirjallisuustiede, taidehistoria)

Vapaa kirjailija
Yleisradion teatteriosaston päällikkö 1947–1964
Kudos Oy Silon, Kestilän pukimo Oy:n mainospäällikkö 1935
Suomen ilmoituskeskus Oy:n palveluksessa 1933–1934, 1936
Tulenkantajat-aikakauslehden päätoimittaja 1930

Teokset
Nuoret runoilijat, 1924 (mukana nimellä Olavi Lauri)
Valtatiet, 1928 (nimellä Olavi Lauri, yhdessä Mika Waltarin kanssa)
Nykyaikaa etsimässä, 1929
Keulakuvat, 1932
Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa, 1932
Kolmannen valtakunnan vieraana, 1936
Lähtö ja loitsu. Kirja suuresta levottomuudesta, 1937
Risti ja hakaristi. Uutta maailmankuvaa kohti, 1938
Synkkä yksinpuhelu. Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941–1944, I–II, 1946
Pietari–Leningrad, 1946

Kunnianosoitukset:
Vapaudenristi (VR) 4 tlk.; VR 4 mk.
Pro Finlandia 1962
Eino Leino seuran palkinto 1960
Kiilan kunniajäsen 1953

Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kirjallisuusarkisto
Tekstit: Olli Siitonen

Synkkä yksinpuhelu

Sodasta arkeen palaaminen osoittautui vaikeaksi synnyinseutunsa uuden rajan taakse menettäneelle Olavi Paavolaiselle. Päiväkirjamerkinnöille ja lehtileikkeille perustuva lähes tuhat sivuinen Synkkä yksinpuhelu (1946 ) jakoi kansan ja poliitikkojen mielipiteitä; isänmaalliset paheksuivat, kun taas vasemmisto ylisti.

Tuotoksessaan Paavolainen kuvasi sota-ajan Suomea omien kokemuksiensa pohjalta. Karjalan luonnon ja kulttuurin kuvaamisella on keskeinen rooli teoksen ensimmäisessä osassa. Toinen, TK-miehenä toimineen Paavolaisen, sotakokemuksista koostuva osa otettiin vastaan kriittisemmin. Esimerkiksi kirjailijan esittämiä päätelmiä sodan päättymisestä epäiltiin myöhemmin sepitetyksi jälkiviisaudeksi jo teoksen julkaisuaikana.

Synkän yksinpuhelun saama arvostelu kirpaisi Paavolaista ja tämä vetäytyi vähitellen kirjallisuuden parista. Eino S. Revon kuvauksen mukaan kritiikin varjo veti verhon auringon ja kirjallisista toimista vetäytyneen Paavolaisen välille.

Jaakko Paasivirta ohjasi teoksen pohjalta vuonna 1981 ilmestyneen elokuvan Pedon merkki, jonka pääosassa näytteli Vesa-Matti Loiri

Kuva: Kustannusosakeyhtiö Otava.

 

Lähteet

  • Kurjensaari, Matti, Loistava Olavi Paavolainen, Tammi 1975.
  • Olavi Paavolainen, Wikipedia-julkaisu, (luettu 24.9.2015).
  • Riikonen, H. K. Paavolainen, Olavi, Kansallisbiografia verkkojulkaisu, SKS, (luettu 24.9.2015).
  • Tiainen, Leo, ”Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu”, Helsingin Sanomat 24.12.1946, julkaistu Kritiikin klassikot -sarjassa, Helsingin Sanomat 4.12.2006, (luettu 24.9.2015).

 

Takaisin