Oiva Ketosen tutkijanuran aloittanut väitöskirja Untersuchungen zum Prädikatenkalkul (1943) oli mielenkiintoinen tulos suhteellisen uudella ja suomalaiselle filosofiayhteisölle tuntemattomalla alalla. Se edusti modernia formaalista logiikkaa, jonka silloinen Helsingin yliopiston filosofian professori Eino Kaila oli tuonut suomalaisten filosofien tietouteen. Väitöskirja oli myös ulkoisilta puitteiltaan kiinnostusta herättävä: se ilmestyi sodan aikana ja vieläpä ilman ohjausta, itsenäisen työn tuloksena.

Väitöskirjan jälkeen tie vei uudenlaisten kysymysten äärelle. Neljä vuotta väitöskirjansa jälkeen hän perehtyi tähtitieteen saloihin ja toi samalla itseään esille myös akateemisen maailman ulkopuolella. Tieteenfilosofiaa hän jatkoi teoksissaan Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus (1961), jota käytettiin pitkään teoreettisen filosofian pääsykoemateriaalinakin, sekä Se pyörii sittenkin(1976), jota pidetään hänen tieteenfilosofiaa käsittelevien teosten huipentumana.

Tieteenfilosofisia kysymyksiä Ketonen lähestyi naturalistisesta ja pragmaattisesta näkökulmasta, joihin hän oli saanut vaikutteita Yhdysvalloista. Hän ei kuitenkaan ollut puhdas naturalisti, vaan loi omanlaisensa filosofian yhdistämällä siihen mukaan humanismia.

Ketosen aiheet koskettivat myös lähemmin Suomea kansakuntana. Oman tarkastelunsa saivat osakseen niin yliopistopolitiikka, lääketiede ja psykoterapia sekä vielä 1960-luvulla suhteellisen koskemattomat historiallisesti arat aiheet. Erityisesti tämä korostui vuoden 1918 tapahtumia koskevassa kirjoituksessa, jossa hän korosti moraalisen vastuun tärkeyttä.

Lähteet:

• Sami Pihlström, Ketonen, Oiva. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli.
• ”Akateemikko Oiva Ketonen kuollut”. MTV3-verkkouutiset. Luettu 18.5.2015.
• Wikipedia, Oiva Ketonen. Wikipedia-verkkosanakirja.
• Tuomo Rintamaa, ”Korkeakoulutuksen kehittäjä Oiva Ketosen syntymästä 100 vuotta” . Luettu 28.05.2015.