Digitaalisten ihmistieteiden mukaantulo omaan tutkimuskenttääni on saanut aikaan myös kommunikaatiomenetelmien muutoksen. Viime aikoina yhdeksi keskeisimmäksi vuorovaikutusreitiksi on muodostunut irc-kanava, jota käytin viimeksi teini-ikäisenä. Somettaminen kun ei ole mitään verrattuna perinteiseen irkkaamiseen, tätä me humanistit emme kovin hyvin ole vielä sisäistäneet.

Tällä hetkellä irc toimii minulla keskeisenä kanavana nopeatempoisen tutkimusyhteistyön tekemisessä, jossa ei haittaa, vaikka tekijät ovat eri puolilla Eurooppaa. Tätä irkkaamista on tehty erityisesti viime talven kuluessa myös yöaikaan ja viikonloppuisin johtuen siitä, että tärkein yhteistyökumppanini Leo Lahti on vielä virallisissa päivätöissä biotieteiden puolella.

Illalla ja yöllä minut onkin viime aikoina kotoa tavoittanut kannettava tietokone sylissä. Tätä joulun tienoissa katseltuaan 13-vuotias esikoiseni lopulta hieman vastentahtoisesti kysyikin: mitä te oikein teette yöt ja viikonloput? Innostuneena ryhdyin selittämään, kuinka ratkaisemme erittäin mielenkiintoista ongelmaa siitä, miten varhaismodernin käsipainoajan paperinkulutusta voidaan tutkia kirjahistorian avulla ja modernein tietokoneavusteisin tilastollisin keinoin. Tämä naurattaa poikaani vieläkin - isä mullistaa tapaa, miten lasketaan paperia. Vasta silloin havahduin, etten teini-ikäisen näkökulmasta ala ainoastaan olla melkein nelikymppinen, speedo-uikkari-ikää puskeva papparainen, mutta ilmeisesti myös nörtti.