Kotimaisen kirjallisuuden perusopintoihin kuuluva Klassikot-tentti (2,5 ov), jossa lämättiin 36 kirjan nippu reppuun, oli ravisteleva kokemus. Se mullisti ajatteluni ja käsitykseni kirjallisuudesta ja maailmasta ylipäätään. Se herätti viimeistään siihen, mitä yliopisto-todellisuus on. Sitä kautta kirjasivistys alkoi virrata maailmani, jossa Mario Puzon Kummisetä oli ainoa klassikko niiden noin kolmen kirjan joukosta, jotka hyllystäni levymetrien ja Tex Willereiden välistä löytyi.

Helsingin yliopisto teki minusta lukijan. Se "muisto" elää mukanani loppuun saakka. Kotimaisen kirjallisuuden laitoksen toimiston aina iloista sihteeri-rouvaa, joka ehti jäämään eläkkeelle ennen kuin valmistuin ja voitti näin ollen vedon, en unohda ikinä, vaikka nimeä en kuollaksenikaan saa nyt päähän. Rakkaat terveiset!