Hallintoon tutustuin silloin, kun edellinen arkeologian professorimme eläköityi ja kulttuurien tutkimuksen laitos tarvitsi uuden johtajan. Jouduin tähän vastuulliseen asemaan tehtävään ilman että olisin juuri voinut vaikuttaa asiaan. Kokemusta minulla ei tehtävästä ollut, mutta pianhan sitä alkoi kertyä. Sain apua muilta ja yhdessä miettien pääsimme eteenpäin.

Vaikka yliopistossa tehtiin uudistuksia jatkuvasti, ei sekään tuntunut kohtuuttomalta. Menin mukaan myös tiedekuntaneuvoston toimintaan ja tutustuin lisäksi syventävien ja jatko-opintojen kehittämiseen humanistisen tiedekunnan erilaisissa ryhmissä.

Hallinnon tehtävien hoitaminen ei tunnu olevan monien tutkimukseen taipuvaisten yliopistoihmisten sydäntä lähellä. Silti hallintoon osallistuminen on antanut kiinnostavia hetkiä. Käytäntöjen rakentaminen on saattanut johtaa arvaamattomiin ja kiinnostaviin keskusteluihin, jotka ovat tuoneet uusia ajatuksia puuduttavilta vaikuttaneiden tehtävien hoitoon.

Ymmärrän selittämättäkin sen käytännön ongelman, että ilman käytännöllistä hallintoa yliopiston toiminta olisi joko yksinvaltaista tai toimisi nykyistä huonommin. Tämänhetkinen ongelma on kuitenkin se, ettei perustasolla tehtävä opetus- ja tutkimustyön tekeminen pääse aina riittävän selvästi esille. Erilaisten näkemysten esille tuominen olisi oleellista kuitenkin niin kauan kuin uudistuksia tehdään, sillä onhan yliopistoa välttämätöntä kehittää myös tulevaisuudessa.