Akatemiaprofessorin tutkimusprojektissani tutkin demokratian käsitettä 1600-luvulla. Valtaosa tuon ajan poliittisesta ajattelusta näki tietenkin demokratian pelkästään negatiivisesti. Demokratiaa 1600-luvulla aiemmin tutkineet historioitsijat ovat pääasiassa keskittyneet Englannin sisällissodan aikana esiin nousseeseen levellers-ryhmään. Osa sen kannattajista ajoi miltei universaalia miesten äänioikeutta. Tämä näyttää tietenkin ennakoivan oman aikamme demokratiakäsitystä, joskaan yksikään leveller ei käyttänyt sanaa demokratia.

Omassa tutkimuksessani kiinnitän huomiota myös niihin, jotka käyttävät sanaa demokratia positiivisessa sävyssä. Tämä tapahtui kuningas Kaarle I:n mestauksen tammikuussa 1649 jälkeen. Äänioikeuden laajentamisen ohella he ottivat suoraan mallia myös antiikin demokratiasta. Erityisesti he korostivat keinoja, joilla kansa voisi kontrolloida päättäjiä: Ateenan ostrakismos (kansankokous tuomitsi kansanvallan uhkaajan maanpakoon), Rooman kansantribuunit ja ylipäätään ajatus siitä, että tavalliset kansalaiset voisivat syyttää ja jopa tuomita päättäjiä näiden toimista päättäjinä.

On monen historiallisen kehityksen ja sattuman summa, että oma poliittinen järjestelmämme on sellainen kuin se on. Tutkimalla ei vain sitä, miten nykyinen demokratia on muotoutunut ja kehittynyt, vaan myös jo unohtuneita käsityksiä demokratiasta, voimme pohtia ja reflektoida oman aikamme poliittista järjestelmää uudesta näkökulmasta.

Kun demokratia syntyi (Helsingin yliopiston verkkouutinen 13.6.2013)