Onnekkaan sattumuksen johdosta minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa vierailevaksi opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon jo ennen valmistumistani maisteriksi. Myöhemmin erityisesti tohtoriopiskelijana Cambridge opetti paljon. Miltei koko elämä pyöri tutkimuksen ja yliopiston ympärillä. Käytännössä kaikki ystävät olivat jatko-opiskelijoita ja tutkijoita, ja töitä tehtiin aamusta iltamyöhään ainakin kuutena päivänä viikossa.

Keskeinen syy innostukseeni mennä nimenomaan Cambridgeen oli kiinnostukseni aatehistoriaan. Cambridge on ollut jo pitkään aatehistorian tutkimuksen merkittävin keskus, ja kontekstualisoivaa aatehistorian tutkimussuuntaa kutsutaankin usein Cambridgen koulukunnaksi. Minulle erityinen kunnianosoitus oli, kun koulukunnan tunnetuin edustaja, Quentin Skinner, toimi vastaväittäjänäni Helsingissä syksyllä 1992. Yhteyteni Cambridgeen ovat pysyneet tiiviinä koko tutkijanurani ajan.