Markku Envall tuli Helsingin yliopiston opiskelijaksi syksyllä 1964. Hänen pääaineensa oli yleinen kirjallisuustiede, jonka piirissä hän aluksi erikoistui estetiikkaan. Filosofian kandidaatin tutkinnon toinen laudaturaine oli teoreettinen filosofia. Envall hoiti kirjallisuustieteen assistentin viran sijaisuuksia, joista siirtyi 1982 kotimaisen kirjallisuuden opettajakuntaan. Hän väitteli 1987 tohtoriksi aiheenaan suomalainen aforismikirjallisuus. Suomen akatemian vanhempana tutkijana hän kirjoitti monografian Mika Waltarin romaanituotannosta, minkä jälkeen hän vaihtoi ammattia luovaksi kirjailijaksi.

Kirjailijana Markku Envallin päälajit ovat aforismi ja essee, joiden lisäksi hän on julkaissut runoja, romaanin ja radiokuunnelmia. Hänen aforistiikkaansa on luonnehdittu perinteiseksi ja filosofiseksi. Suppean aforismin rinnalle on tullut myös ”fragmentti”, aforistiikan pitempi muoto. Esseistinä Envall on aiheiltaan monipuolinen. Kirjallisuuden tarkastelun rinnalla hän pohtii elämän peruskysymyksiä, kasvatusta ja sivistystä, uskontoa, hyvää ja pahaa, elämää ja kuolemaa, ja myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tyyliltään hän on selkeä, katsomukseltaan skeptinen, otteeltaan rationaalinen.