Marco Mäkinen teki pääaineen opinnäytetyönsä ei-fiktiivisestä romaanista ja kertomisen kehyksistä. Sivuaineensa eli yleisen kirjallisuustieteen tutkielma on otsikkoa myöten jotain ihan muuta: Kun veri täyttää tyhjyyden: Bret Easton Ellisin American Psycho.

Mäkinen tutustui American Psychon kirjoittajaan Bret Easton Ellisiin opiskellessaan vuoden Yhdysvalloissa. Mäkisen opiskeluaikojen yleisen kirjallisuustieteen professori oli innostunut Ellisin teoksesta heti sen ilmestyttyä vuonna 1991 ja ehdotti sitä opiskelijoilleen tutkielman aiheeksi. Mäkinen innostui aiheesta ja päätyi myös myöhemmin jututtamaan Ellisiä Suomessa ja tekemään hänestä haastattelun Imageen.

Mäkisen mukaan American Psychon päähenkilö, täysin kylmä ja tunteeton Patrick Bateman on täydellinen Wall Street – kapitalismin symboli, mikä on tuonut kirjalle sen kulttikirjan maineen. Vaikka kirja onkin kaikessa yksityiskohtaisuudessaan – Ellis käytti sitä kirjoittaessaan materiaalinaan mm. ruumiinavauspöytäkirjoja – karmeaa luettavaa, se on myös äärimmäisen taitava vertauskuva kapitalismin maailmasta.

Mäkistä on aina kiinnostanut kertominen käsitteenä ja viitekehyksenä, kertominen kertomisena itsenään, ei niinkään yksittäisissä teoksissa. Nykyisessä työssään hän on huomannut, että opinnäytetöiden aiheet tulevat todella lähelle. Mäkinen työskentelee paljon brändien ja yritystarinoiden kanssa.

– Pyrin luomaan yrityksille tarinoita ja viitekehyksiä, jotka hahmottavat niiden suhdetta maailmaan, ja teen sen nimenomaan kertomusviitekehyksen kautta.

Esimerkki kertomusviitekehyksen käytännön soveltamisesta on Suomen maabrändityö, johon Mäkinen osallistui kirjoittamalla jutun Nokiasta. Hän kertoo huomanneensa, miten jo 1990-luvun alkupuolella, ennen kuin Nokiasta vielä tuli suuri suomalainen menestystarina, nokialaiset kertoivat firmansa tarinaa, jolla havainnollistettiin, millainen firma on kyseessä.

– Tarina muuttui myöhemmin, ja nykyään kerromme Nokiasta ihan erilaista tarinaa. Tarinat elävät, myös yrityksissä.