Liisa Tiittula

Liisa Maria Tiittula
28.10.1950, Tampere

Filosofian tohtori 1990 (kielitiede), Akademie der Wissenschaften, Berliini
Filosofian maisteri 1984, filosofian lisensiaatti 1985 (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto
Kauppatieteiden maisteri 1975, Helsingin kauppakorkeakoulu

Saksan kielen professori 2010‒, Helsingin yliopisto
Saksan kielen professori (opetusalana kääntämisen teoria ja käytäntö) 1995‒2010, Tampereen yliopisto
Työskennellyt saksan kielen assistenttina, lehtorina ja vt. apulaisprofessorina sekä soveltavan kielitieteen, erityisesti talouselämän viestinnän yliassistenttina 1975‒1995 Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Tutkija 1990‒1991, varttunut tutkija 1998‒1999 ja 2005‒2006, Suomen Akatemia
Tutkija 2003‒2004, UTACAS-tutkijakollegium, Tampereen yliopisto
Vieraileva professori (käännöstiede) 2011‒2012 Karl-Franzens-Universität Graz
Soveltavan kielitieteen dosentti 1992–, Helsingin kauppakorkeakoulu
Saksan kielen ja kulttuurin dosentti (erityisalana kulttuurienvälinen viestintä) 1994–, Tampereen yliopisto

Tutkimusalueet:
kirjallisuuden kääntäminen, kirjoitustulkkaus, ohjelmatekstitys, institutionaalinen vuorovaikutus, multimodaalisuus, suomalais-saksalainen talousviestintä

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 2009‒

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Liisa Tiittula (Suvi Uotinen, toim.)

Tutkijakoulutuksen iloja ja suuria hetkiä

Yliopisto-opettajana saa koko ajan kohdata uusia nuoria, olla mukana heidän oppimisprosessissaan ja samalla oppia itse uusia asioita. Professorin työn kiinnostavimpia puolia on toiminta jatko-opiskelijoiden kanssa. Jatko-opiskelijat ovat aiheistaan innostuneita nuoria tutkijoita, joiden aiheet menevät usein ohjaajan omien vahvuusalojen ulkopuolelle. Tässä vuorovaikutuksessa parhaimmillaan molemmat oppivat koko ajan.

Olen saanut olla mukana kehittämässä tutkijakoulutusta kahdessa eri tutkijakoulussa, ohjaajana, alaohjelman vetäjänä ja johtoryhmässä. Valtakunnallinen kielentutkimuksen tutkijakoulu Langnet oli ainutlaatuinen kielentutkimuksen eri alojen tutkijoiden kohtaamis- ja verkostoitumispaikka, jossa myös luotiin nykyiselle tutkijakoulutukselle hyviä käytäntöjä. Helsingin yliopiston kielentutkimuksen tohtoriohjelma puolestaan yhdistää uudella tavalla ison yliopiston eri oppiaineiden ja laitosten jatko-opiskelijoita ja ohjaajia.

Yliopistoelämän tähtihetkiä on väitöstilaisuus ja sitä seuraava karonkka, jossa yhdessä iloitaan pitkän työn hedelmistä. Yliopistourani suurimpia hetkiä on ollut se, kun Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan promoottorina sain painaa tohtorinhatun oman jatko-opiskelijani päähän.