Väitöskirja-aihion levätessä laakereillaan Liisa Suvikumpu päätyi Paavo Hohdin pyynnöstä auttamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan oimiston perustamisessa. Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin halusi palata tutkimuksen pariin ja rohkeasti irtisanoutui työstään.

– Aloitin tosissani väitöskirjan tekemisen keväällä 2007. Tosin harhauduin tekemään välissä lisensiaatin tutkielman ihan eri aiheesta: mikrohistoriallisen tutkimuksen Kanta-Hämeessä sijaitsevasta Saaren kartanosta. Toisaalta väitöstutkimukseni valmistui kuitenkin kahdessa vuodessa, joten sivupolulle ajautuminen ei sitä häirinnyt. Olen aina ollut heittäytyvä ja kova tekemään töitä – saan parhaiten asioita aikaan spurttailemalla.

Suvikumpu väitteli vuonna 2009 tutkimuksellaan suomalaisten kuvataiteilijoiden Rooman matkojen merkityksestä suomalaisen kansallisidentiteetin kehittymiseen 1800-luvulla. Vuosi tämän jälkeen hänestä tuli Euroopan historian dosentti. Historiantutkijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Suvikumpu mainitsee, myöntäen itsekin kliseisyyden, vahvat pakaralihakset. On oltava sitkeyttä tutkimusaineiston kahlaamiseen ja kirjoitustyöhön.

– Lisäksi on pystyttävä päästämään tekstistä ajoissa irti. Epätäydelliseltä vaikuttava käsikirjoitus on uskallettava antaa eteenpäin tiedeyhteisön arvioitavaksi, koska muuten ei itse opi uutta eikä kukaan hyödy tutkimuksestasi.

Suvikumpu korostaa, että opiskelu Suomen parhaassa yliopistossa on muovannut hänen itseluottamustaan siihen, että historioitsijalla on paras mahdollinen maailman jäsentämiskyky.

– Historiantutkijoilla on mielestäni koulutuksen myötä muotoutuva kyky hahmottaa ilmiöitä monitahoisesti, nähdä olennainen ja taito kirjoittaa havainnoistaan kiinnostavasti. Omassa kyvykkyydessäni on paljon sitä, että olen saanut omaksua ajattelua Suomen fiksuimmilta ihmisiltä, joihin olen yliopiston kautta päässyt tutustumaan.

Aina tutkijan työ ei ole helppoa ja nautinnollista. Esimerkiksi viimeisimmän tietokirjansa, Suomen kylpyläkulttuurihistorian kirjoittamisprosessi oli Suvikummulle kova paikka. Samaan aikaan hän oli saanut unelmiensa työpaikan, hänellä oli reilun vuoden ikäinen poika ja ulkomailla asuva aviomies, mutta takaraivossa jyskytti velvollisuus kirjan kirjoittamisesta, koska hän oli saanut sitä varten apurahan. Kirja onkin suurimmaksi osaksi kirjoitettu yöllä, kun muu perhe nukkui eikä päivätyö häiriintynyt.

Kiitetty ja palkittu Liisa Suvikummun Suomalaiset kylpylät – Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa -teos julkaistiin vuonna 2014 (SKS).

• Historioitsija Liisa Suvikumpu kertoo Suomen 1900-luvun alun kylpyläkulttuurista: ”Kurkistus kylpylöiden kultakauteen”, Ylen aamu-tv 31.3.2014
• ”Kylpylät ennen ja nyt – onko eleganssi kadotettu?”, Helsingin Sanomat 10.3.2014
• Liisa Suvikumpu sai Lauri Jäntin palkinnon 2015, Lauri Jäntin Säätiö 

”Tohtoritutkinto on valtti työelämässä”. Tieteentekijöiden liiton toteuttamassa videossa selvitetään millaisia hyötyjä ja etuja tohtorin koulutuksesta on työelämässä. Haastattelussa ovat Veli-Pekka Leppänen ja Liisa Suvikumpu. Julkaistu 6.1.2015.