Yleisradion politiikan toimittajana Leif Salmén muistetaan erityisesti vaalitenteistä. Niissä hänen tarkalle pohjatyölle perustuneet kiperät kysymyksensä pelottivat poliitikkoja.

– Toin suomalaiseen televisiojournalismiin anglosaksisen tavan käsitellä poliittisia asioita. Ennen minua toimittajat eivät itse juuri kommentoineet asiasisältöjä. Minä kommentoin. Olin avoimesti läsnä omana itsenäni, esitin mielipiteitäni haastatteluissa. Ja siinä kyllä onnistuin.

Salménia kyllästytti “objektiivisuuden verho”, jonka takaa yritettiin tehdä ohjelmia.

– Se on mahdotonta. Parempi vaan, että on siinä persoonallisesti läsnä, omine karvoineen kaikkineen. Se on julkisen keskustelun tasolle tärkeää, ettei hymistellä eikä piilotella vaan tuodaan avoimesti esille ristiriidat ja eriäväisyydet ja monimuotoisuudet, jotka sisältyvät politiikkaan.

Suomen Tietotoimisto oli Salménin ensimmäinen pysyvä työpaikka, missä hän aloitti jo vuonna 1973 opiskeluaikoinaan. Sen jälkeen hän piipahti teatterimaailmassa, josta siirtyi Yleisradioon ensin ruotsinkieliselle ja myöhemmin suomenkieliselle puolelle.

– Olin kiinnostunut yhteiskunnasta. Kirjottaminen ja itsensä ilmaiseminen oli luontevaa. Se tuntui ihan minun jutultani. Tuntuu vieläkin.

Salménista tuli 1980-luvulla julkisuuden henkilö, jota pelättiin ja arvostettiin. Työtahti oli kova. Lopulta hän väsyi ja kyllästyi hullunmyllyyn.

– Alkoi tuntua siltä, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin poliittinen journalismi. Lähdin Barcelonaan, ja rupesin elämään kirjoittamalla. Sen jälkeen en ole ollut päivätöissä.

Salménin elämä on sitä, että hän lukee ja kirjoittaa.

– Uteliaisuus on säilynyt ja oikeastaan vaan lisääntynyt.

Uusi kirja ilmestyy ensi vuonna. Se käsittelee Välimerta kuten monet aiemmatkin teokset. Mikä Välimeressä kiinnostaa?

– Opiskelin latinaa Norssissa, olen kasvanut Caesarin kanssa. Filosofian opinnotkin perustuvat kreikkalaiselle filosofialle. Sieltä asti se on tullut mukana ja ollut henkinen koti. Olen myös ollut Välimerellä paljon, kaikilla rannikoilla.

Seuraavaksi Salmén lähtee Turkin länsirannikolle Smyrnaan. Siellä hän kirjoittaa uuden kirjansa viimeiset rivit.