Leevi Antti Madetoja
17.2.1887, Oulu – 6.10.1947, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1910, maisteri 1914, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Helsingin musiikkiopiston päästötodistus 1910, jatko-opintoja Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä 1910–1912
Musiikinopettaja 1926–1936, Helsingin yliopisto
Valtion säveltäjäeläke 1919
Musiikkiarvostelija 1916–1932, Helsingin Sanomat
Musiikin teorian ja historian opettaja 1916–1939, Helsingin musiikkiopisto/Helsingin Konservatorio/Sibelius-Akatemia
Orkesterin johtaja 1914–1916, Viipurin Musiikinystäväin orkesteri
Apulaiskapellimestari 1912–1914, Filharmonisen seuran orkesteri
Säveltäjäin tekijänoikeustoimiston johtokunnan jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1937–1947
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan sihteeri 1918–1928, jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1936–1947
Suomen Säveltaiteilijain Liiton perustajajäsen 1917, johtokunnan jäsen 1917–1947, puheenjohtaja 1933–1936
Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen
Kunnianosoitukset
Suomen Säveltäjien kunniajäsen 1947
Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1947
Professorin arvo 1937
Kalevalan riemuvuoden stipendi 1936
Kuva: Wikimedia Commons
Tekstit: Tomas Sjöblom
Pohjalaisia-oopperan menestystarina jatkuu edelleen
Nuori säveltäjä Leevi Madetoja herätti huomiota musiikkipiireissä jo opiskeluaikanaan teoksella Pianotrio (1909). Opiskelutoverinsa Toivo Kuulan ohella Madetoja oli ensimmäinen merkittävä suomalainen säveltäjä, joka haki tärkeimmät virikkeensä ranskalaisesta musiikista.
Aiemmin Saksa oli ollut suosituin jatko-opintojen kohde säveltäjäopiskelijoiden piirissä. Saihan esimerkiksi Madetojan opettaja Jean Sibelius tärkeimmät virikkeensä saksalaiselta kielialueelta. Madetoja sen sijaan yhdisteli onnistuneesti suomalaiskansallisia aineksia moderneihin ranskalaisiin virikkeisiin siten, että niistä muodostui omanlaisensa tasapainoinen tyyli. Kansansävelet nivoutuivat Madetojan musiikkiin niin luontevasti, että hänen sävellyksiään jopa joskus luultiin kansansävelmiksi.
Madetojan Ensimmäinen sinfonia valmistui vuonna 1916 ja sai innostuneet vastaanoton musiikkipiireissä. Hänen dramaattisempi ja monumentaalisempi Toinen sinfonia saavutti vielä huomattavasti suuremman suosion valmistuessaan vuonna 1918. Sen tyyliin vaikutti keskeisesti Madetojan kokemukset sisällissodasta, jonka aikana sekä Madetojan veli että hänen säveltäjätoverinsa Kuula kuolivat.
Madetojan kypsimmäksi katsottu teos Kolmas sinfonia valmistui Pariisin lähistöllä vuonna 1926. Se tuo esille valoisamman ja ulospäinkääntyvämmän puolen säveltäjästä, joka usein muistetaan sisäänpäin kääntyneenä mietiskelijänä. Madetojan rohkein musiikillinen kokeilu puolestaan lienee japanilaisaiheinen balettipantomiimi Okon Fuoko, joka esitettiin ensi kertaa vuonna 1930. Se ei menestynyt näyttämöllä erityisen hyvin, mutta siitä muodostettu orkesterisarja on saanut kiitosta.
Uransa huipun Madetoja saavutti Pohjalaisia-oopperassaan, jonka ensiesitys nähtiin vuonna 1924. Siitä tuli oitis osa Kansallisoopperan pysyvää ohjelmistoa. Madetojan elinaikana Pohjalaisia esitettiin myös useana ulkomaisena tuotantona, ja se kuuluu edelleen suomalaisten oopperoiden ohjelmistoon. Sitä on kutsuttu jopa kaikkien aikojen onnistuneimmaksi suomalaiseksi oopperaksi.
Oopperan menestyksen osasyiksi voidaan katsoa kansallismieliset aiheet, joissa korostettiin pohjalaisen talonpojan rehtiä ja oikeudenmukaista luonnetta. Madetojan toinen ooppera Juha on Erkki Salmenhaaran mukaan kypsempi ja syvällisempi, mutta se ei saavuttanut edellisen kaltaista suosiota. Pohjalaisissa esiintyneet ulkoiset tekijät puuttuivat.
Madetojan tuotannon kolmas painoalue oli laulumusiikki, niin kuoro- kuin yksinlaulun osalta. Hän teki yhteistyötä erityisesti Heikki Klemetin kanssa. Klemetti johti muun muassa Ylioppilaskunnan laulajia, joka sittemmin on levyttänyt ja julkaissut kaikki Madetojan mieskuorolaulut. Madetojan laulutuotannon huippuihin kuuluu Eino Leinon runoon sävelletty Elegia, ja tunnetuimpiin joululaulu Arkihuolesi kaikki heitä.
Leevi Madetojaa voi korkealaatuisen ja laajalla skaalalla liikkuvan tuotantonsa perusteella pitää suomalaisen kuorosävellyksen merkittävimpänä vaikuttajana. Hän oli myös Sibeliuksen jälkeisen sukupolven merkittävin suomalainen sinfonikko.
Lähteet
Juha T. Koskinen, Madetoja Leevi, Yle. Sininen laulu. Suomen taiteiden tarina -verkkojulkaisu. Viitattu 15.9.2015.
Erkki Salmenhaara, Madetoja, Leevi, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 15.9.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
Kimmo Korhonen, Leevi Madetoja, säveltäjä, Madetoja-säätiön verkkojulkaisu. Viitattu 15.9.2015.
Leevi Antti Madetoja
17.2.1887, Oulu – 6.10.1947, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1910, maisteri 1914, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Helsingin musiikkiopiston päästötodistus 1910, jatko-opintoja Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä 1910–1912
Musiikinopettaja 1926–1936, Helsingin yliopisto
Valtion säveltäjäeläke 1919
Musiikkiarvostelija 1916–1932, Helsingin Sanomat
Musiikin teorian ja historian opettaja 1916–1939, Helsingin musiikkiopisto/Helsingin Konservatorio/Sibelius-Akatemia
Orkesterin johtaja 1914–1916, Viipurin Musiikinystäväin orkesteri
Apulaiskapellimestari 1912–1914, Filharmonisen seuran orkesteri
Säveltäjäin tekijänoikeustoimiston johtokunnan jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1937–1947
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan sihteeri 1918–1928, jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1936–1947
Suomen Säveltaiteilijain Liiton perustajajäsen 1917, johtokunnan jäsen 1917–1947, puheenjohtaja 1933–1936
Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen
Kunnianosoitukset
Suomen Säveltäjien kunniajäsen 1947
Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1947
Professorin arvo 1937
Kalevalan riemuvuoden stipendi 1936
