Leevi Antti Madetoja
17.2.1887, Oulu – 6.10.1947, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1910, maisteri 1914, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Helsingin musiikkiopiston päästötodistus 1910, jatko-opintoja Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä 1910–1912
Musiikinopettaja 1926–1936, Helsingin yliopisto
Valtion säveltäjäeläke 1919
Musiikkiarvostelija 1916–1932, Helsingin Sanomat
Musiikin teorian ja historian opettaja 1916–1939, Helsingin musiikkiopisto/Helsingin Konservatorio/Sibelius-Akatemia
Orkesterin johtaja 1914–1916, Viipurin Musiikinystäväin orkesteri
Apulaiskapellimestari 1912–1914, Filharmonisen seuran orkesteri
Säveltäjäin tekijänoikeustoimiston johtokunnan jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1937–1947
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan sihteeri 1918–1928, jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1936–1947
Suomen Säveltaiteilijain Liiton perustajajäsen 1917, johtokunnan jäsen 1917–1947, puheenjohtaja 1933–1936
Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen
Kunnianosoitukset
Suomen Säveltäjien kunniajäsen 1947
Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1947
Professorin arvo 1937
Kalevalan riemuvuoden stipendi 1936
Kuva: Wikimedia Commons
Tekstit: Tomas Sjöblom
Matka musiikin suurmieheksi
Leevi Madetoja syntyi vaatimattomiin olosuhteisiin Oulussa vuonna 1887. Isä oli perämies, joka kuoli Yhdysvalloissa ennen kuin ehti nähdä poikaansa, äiti oli myyjätär. Kun huomattiin, että pojalta luonnistui paremmin kirjalliset kuin käden työt, hänet lähetettiin Oulun suomalaiseen lyseoon opiskelemaan. Valmistuttuaan sieltä vuonna 1906 hän muutti Helsinkiin opiskelemaan musiikkia sekä yliopistossa että musiikkiopistossa.
Ensimmäinen pääsoitin oli Madetojalle poikkeuksellisesti kantele, kun kotona ei ollut varaa pianoon tai muihin kalliimpiin soittimiin. Lyseoaikanaan hän opiskeli itsenäisesti viulun ja pianon soittoa varakkaampien ystäviensä luona sekä lauloi lyseon kuorossa ja johtikin sitä aikanaan. Helsingin musiikkiopistossa opiskellessaan Madetoja pääsi yhtenä harvoista Jean Sibeliuksen yksityisoppilaaksi. Madetoja kirjoitti Sibeliuksen opetuksesta myöhemmin lämpimästi, kuvaten sitä hyvin improvisoiduksi.
Opiskeluaikanaan Madetoja liittyi runoilija Eino Leinon ympärille kerääntyneeseen kulttuuripiiriin. Siellä hän tutustui muun muassa Hilja Onerva Lehtiseen, jonka kanssa solmi avioliiton vuonna 1913. Madetoja sekä valmistui filosofian kandidaatiksi että sai musiikkiopiston päästötodistuksen vuonna 1910. Seuraavat kaksi vuotta hän vietti opiskellen musiikkia Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä.
Kun Madetoja palasi Suomeen vuonna 1912, hänelle tarjoutui paikka Robert Kajanuksen johtaman Filharmonisen seuran orkesterin apulaiskapellimestarina. Madetoja hoiti tehtävää vuoteen 1914 asti, jonka jälkeen vietti kaksi vuotta Viipurin Musiikinystäväin orkesterin johtajana. Palattuaan Helsinkiin vuonna 1916 hän toimi Helsingin musiikkiopiston musiikin teorian ja historian opettajana vuoteen 1939 sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona vuoteen 1932 saakka.
Madetojalle myönnettiin merkittävien musiikillisten saavutustensa ansiosta valtion säveltäjäeläke jo vuonna 1919. Hän seurasi Kajanusta Helsingin yliopiston musiikinopettajan virassa, jossa toimi vuodesta 1926 lähtien. Madetoja oli myös mukana perustamassa ja toimi aktiivisesti useissa säveltäjä- ja muusikkoalan seuroissa ja etujärjestöissä. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1937.
Vuosien mittaan työ- ja luottamustehtävien kirjo osoittautui Madetojalle liian raskaaksi, eikä hänen terveytensä kestänyt. Hänen ja vaimonsa 1930-luvulta lähtien lisääntynyt alkoholinkäyttökin riistäytyi käsistä. Madetoja joutui vuonna 1941 Turun lähistöllä sijaitsevaan Huvitus-nimiseen alkoholistiparantolaan. Hän ei koskaan toipunut kunnolla, vaikka sävelsi vielä joukon teoksia palattuaan asumaan kotiinsa.
Madetojan 60-vuotispäivää vietettiin kansallisena merkkitapahtumana vuonna 1947. Hänelle myönnettiin tuolloin muun muassa Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto ja Suomen Säveltäjien kunniajäsenyys. Samana vuonna Madetoja menehtyi.
Postimerkki vuodelta 1987. Leevi Madetojan syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Kuva: Wikimedia Commons.
Lähteet
Juha T. Koskinen, Madetoja Leevi, Yle. Sininen laulu. Suomen taiteiden tarina -verkkojulkaisu. Viitattu 15.9.2015.
Erkki Salmenhaara, Madetoja, Leevi, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 15.9.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
Leevi Antti Madetoja
17.2.1887, Oulu – 6.10.1947, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1910, maisteri 1914, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Helsingin musiikkiopiston päästötodistus 1910, jatko-opintoja Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä 1910–1912
Musiikinopettaja 1926–1936, Helsingin yliopisto
Valtion säveltäjäeläke 1919
Musiikkiarvostelija 1916–1932, Helsingin Sanomat
Musiikin teorian ja historian opettaja 1916–1939, Helsingin musiikkiopisto/Helsingin Konservatorio/Sibelius-Akatemia
Orkesterin johtaja 1914–1916, Viipurin Musiikinystäväin orkesteri
Apulaiskapellimestari 1912–1914, Filharmonisen seuran orkesteri
Säveltäjäin tekijänoikeustoimiston johtokunnan jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1937–1947
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan sihteeri 1918–1928, jäsen 1928–1947, puheenjohtaja 1936–1947
Suomen Säveltaiteilijain Liiton perustajajäsen 1917, johtokunnan jäsen 1917–1947, puheenjohtaja 1933–1936
Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen
Kunnianosoitukset
Suomen Säveltäjien kunniajäsen 1947
Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1947
Professorin arvo 1937
Kalevalan riemuvuoden stipendi 1936
