Muistan väitöskirjavaiheestani Helsingin yliopistolta taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Harri Kalhan vetämän todella antoisan visuaalisen kulttuurin ja taiteentutkimuksen opintopiirin. Se oli lopulta väitöskirjan tekoa eniten edistänyt ryhmä. Osa nykyisistä kollegoistani ja alaisistani istui samassa piirissä, jossa oli sekä valokuvan että liikkuvan kuvan tutkijoita.

Vaadimme myös Kalhaa tuomaan omia tekstejään ryhmän ruodittavaksi ja olimme yhtä armottomia toisiamme kohtaan. Yhteishenki oli hyvä, mutta tilaisuuksissa sai todella puolustaa omia tekeleitään. Kolmetuntisissa sessioissa väliin itkettiin ja toisinaan taas naurettiin. Kaikki saivat osansa sekä kehuista että haukuista. Osallistujat olivat hyvin sitoutuneita, ja ryhmäläisten oli ilmoitettava hyvä syy, mikäli ei päässyt paikalle.