Kustaa Gideon Vilkuna
26.10.1902, Nivala – 6.4.1980, Kirkkonummi
Filosofian kandidaatti (suomen kieli) 1927, lisensiaatti (kansatiede) 1935, tohtori (kansatiede) 1936, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian jäsen 1959–1972
Opetusministeri 1958
Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1952–1957, Helsingin yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori 1950–1959, Helsingin yliopisto
Valtion tiedotuslaitoksen päällikkö 1943–1944
Sotasensuuriviraston päällikkö 1939–1943
Dosentti 1936–1950, Helsingin yliopisto
Apulaisjohtaja 1931–1944, Sanakirjasäätiö
Tekstit: Tomas Sjöblom
Kiistelty akateemikko
Kustaa Vilkuna syntyi nivalalaiseen talonpoikaisperheeseen vuonna 1902. Hänen nuorempi veljensä Frans Joosef jäi pitämään huolta tilasta, jolloin Vilkunalle avautui mahdollisuus lähteä erilaiselle tielle. Vilkuna kirjoitti ylioppilaaksi ja ryhtyi opiskelemaan suomen kieltä Helsingin yliopistossa vuonna 1923.
Suomen kielen ohella Vilkuna opiskeli myös arkeologiaa ja historiaa sekä kansatiedettä. Vilkuna valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1927. Seuraavina kolmena vuonna Vilkuna keräsi kotitilansa ympäristöstä Nivalan murretta Sanakirjasäätiön stipendin turvin, kunnes hänet valittiin säätiön apulaisjohtajaksi vuonna 1931. Vilkuna muutti takaisin Helsinkiin ja ryhtyi työstämään väitöskirjaa. Hän väitteli tohtoriksi kansatieteen väitöskirjallaan Varsinaissuomalaisten kansanomaisesta taloudesta viisi vuotta myöhemmin ja sai yliopistolta dosentuurin.
Vilkuna tutustui ja sulautui helsinkiläiseen talonpoikaiseliittiin 1930-luvulla. Hän oli mukana perustamassa muun muassa Talonpoikaiskulttuurisäätiötä, jonka tarkoituksena on talonpoikaiskulttuurin tutkimisen edistäminen ja sen säilyttäminen. Juuri tässä yhteydessä hän tutustui moniin elinikäisiin ystäviinsä, kuten Martti Haavioon ja Eino Jutikkalaan. Vilkuna toimi lukemattomissa muissakin yhdistyksissä, seuroissa ja neuvostoissa elämänsä aikana.
Tieteellinen ura jatkui suomalais-ugrilaisen kansatieteen professuurilla, jonka Vilkuna sai vuonna 1950. Tässä toimessa hän jatkoi kunnes hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1959. Akateemikon nimitystä on pidetty Urho Kekkosen poliittisista syistä masinoimana. Se herätti aikalaisten keskuudessa huomattavaa kritiikkiä. Katsottiin, että se oli räikeä jopa ollakseen poliittinen nimitys. Vilkuna kuitenkin kirjoitti uransa aikana useita tieteellisiä tutkimuksia ja laajemmalle lukijakunnalle suunnattuja tietokirjoja sekä yli tuhat artikkelia eri aikakaus- ja päivälehtiin.
Kustaa Gideon Vilkuna
26.10.1902, Nivala – 6.4.1980, Kirkkonummi
Filosofian kandidaatti (suomen kieli) 1927, lisensiaatti (kansatiede) 1935, tohtori (kansatiede) 1936, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian jäsen 1959–1972
Opetusministeri 1958
Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1952–1957, Helsingin yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori 1950–1959, Helsingin yliopisto
Valtion tiedotuslaitoksen päällikkö 1943–1944
Sotasensuuriviraston päällikkö 1939–1943
Dosentti 1936–1950, Helsingin yliopisto
Apulaisjohtaja 1931–1944, Sanakirjasäätiö