← Takaisin

Karl Ferdinand Ignatius

Karl Emil Ferdinand Ignatius
27.10.1837, Pori – 11.9.1909 Helsinki

Filosofian kandidaatti (historia), maisteri 1860, lisensiaatti 1862, tohtori 1864, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Johtajan avustaja 1865–1868, johtaja 1868–1875, tirehtori 1875–1885, Tilastollinen päätoimisto (–1870 Väliaikainen tilastovirasto, –1884 Tilastollinen toimisto)
Pohjoismaiden historian ja Suomen tilastotieteen dosentti 1865, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Senaattori, kamaritoimituskunnan päällikkö 1885–1900, 1905–1908
Porvarissäädyn valtiopäiväedustaja 1877–1878, 1882, 1885, 1904–1905
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1878, 1903–1905

Suomen Maantieteellisen seuran perustajajäsen 1888, puheenjohtaja 1888–1889, kunniajäsen 1907
Suomen tiedeseuran jäsen 1879
Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1877–1885
Suomen historiallisen seuran perustajajäsen 1875, puheenjohtaja 1877–1878, 1884–1885, 1900–1901

Kunnianosoitukset
Italian Kruunu-r. ups. 1884.
P. Vladimirin R 4 1883, R 3 1887
P. Annan R 2 1880, R 1 1897
P. Stanislauksen R 2 1876, R1 1892

Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin
Tekstit: Tomas Sjöblom

Tilattoman väestön puolestapuhuja

Tilastollisen päätoimiston tirehtori Karl Ferdinand Ignatius oli tilastollisten ja tieteellisten toimiensa lisäksi suomenmielinen poliittinen vaikuttaja. Hän osallistui valtiopäiville, toimi senaattorina ja kirjoitti artikkeleita päivä- ja aikakauslehtiin.

Useiden muiden suomenmielisten merkkimiesten kanssa Ignatius oli mukana perustamassa Uusi Suometar -lehteä vuonna 1869. Suomenmielisyydestään huolimatta täysin ruotsinkielisestä kodista peräisin oleva Ignatius ei koskaan oppinut täysin hallitsemaan suomen kieltä. Hän kirjoittikin yleensä ruotsiksi ja käännätti artikkelinsa. Lisäksi Ignatiuksen artikkeleita julkaistiin muun muassa aikakauslehti Valvojassa.

Valtiopäiville Ignatius osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1877 porvarissäädyn edustajana. Hän nousi pian säädyn suomenmielisen vähemmistön johtohahmoksi. Ignatiusta kaavailtiin senaattoriksi hyvän ystävänsä Georg Zacharias Forsmanilta (myöhemmin Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen) vapautuneelle kamaritoimituskunnan päällikön paikalle jo vuonna 1882. Kolme vuotta myöhemmin nimitys toteutui.

Senaattorina Ignatius uudisti muun muassa valtion kirjanpitoa, maa- ja henkikirjoja sekä virkatalojen valvontaa. Tärkeimmäksi työkseen senaatissa hän kuitenkin näki tilattoman väestön aseman parantamisen. Ignatiuksen työn hedelmiä olivat niin vuoden 1892 asetus palkkatilojen torppareiden aseman parantamiseksi kuin vuonna 1896 suurruhtinas Nikolai II:n valtaannousun muistoksi perustettu tilattoman väestön rahasto. Toimet tilattoman väestön puolesta synnyttivät kritiikkiä – jopa suoranaista pilkkaa – maanomistajien puolelta.

Alun perin vanhasuomalaista myöntyväisyyspolitiikkaa Venäjää kohtaan kannattanut Ignatius muutti poliittista kantaansa 1900-luvun vaihteen routavuosina. Hän omaksui perustuslaillisen linjan, mikä johti välirikkoon monien pitkäaikaisten ystävien kanssa, muun muassa Yrjö-Koskisen. Vastustettuaan vuoden 1900 kielimanifestia, jonka mukaan venäjän kielestä seuraavan kymmenen vuoden kuluttua tulisi hallinnon virallinen kieli, Ignatius joutui jättämään eronpyynnön senaattorintoimestaan. Hän toimi vielä vuoden 1905 suurlakon jälkeen Leo Mechelinin senaatissa, kunnes joutui uudelleen kiristyneiden Venäjän-suhteiden takia jättämään ero- ja eläkeanomuksensa vuonna 1908.

Karl Emil Ferdinand Ignatius. Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin.​
Karl Emil Ferdinand Ignatius. Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin.​

 

Lähteet

Kirjoittaja

Karl Ferdinand Ignatius

Karl Emil Ferdinand Ignatius
27.10.1837, Pori – 11.9.1909 Helsinki

Filosofian kandidaatti (historia), maisteri 1860, lisensiaatti 1862, tohtori 1864, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Johtajan avustaja 1865–1868, johtaja 1868–1875, tirehtori 1875–1885, Tilastollinen päätoimisto (–1870 Väliaikainen tilastovirasto, –1884 Tilastollinen toimisto)
Pohjoismaiden historian ja Suomen tilastotieteen dosentti 1865, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Senaattori, kamaritoimituskunnan päällikkö 1885–1900, 1905–1908
Porvarissäädyn valtiopäiväedustaja 1877–1878, 1882, 1885, 1904–1905
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1878, 1903–1905

Suomen Maantieteellisen seuran perustajajäsen 1888, puheenjohtaja 1888–1889, kunniajäsen 1907
Suomen tiedeseuran jäsen 1879
Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1877–1885
Suomen historiallisen seuran perustajajäsen 1875, puheenjohtaja 1877–1878, 1884–1885, 1900–1901

Kunnianosoitukset
Italian Kruunu-r. ups. 1884.
P. Vladimirin R 4 1883, R 3 1887
P. Annan R 2 1880, R 1 1897
P. Stanislauksen R 2 1876, R1 1892

Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin
Tekstit: Tomas Sjöblom

← Takaisin