Tärkeimmät työnsä virkaurallaan Karl Collan teki kirjastoalalla. Hän oli saanut kosketusta kirjastotoimintaan yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina jo vuosina 1852–1853. Kun osakuntien kirjastot yhdistettiin vuonna 1858, Collan valittiin uuden Yleisen Ylioppilaskirjaston kirjastonhoitajaksi.

Collan toimi ylioppilaskirjaston kirjastonhoitajana kuuden vuoden ajan, jona aikana kirjasto järjestettiin ja sille luotiin moderni järjestelmä. Virka oli sivutoiminen ja toi Collanille toivottuja lisäansioita. Kirjastonhoitajan, tiedekuntien ja ylioppilaskunnan välinen työn- ja vastuunjako oli jossain määrin epäselvää. Jotkut Collanin toimintoja parantavat ehdotukset kaatuivat käytännön esteisiin, kuten siihen, että ylioppilaskunnan kokoukset eivät olleet päätösvaltaisia.

Ylioppilaskirjaston toimintaa haittasi Collanin aikana ennen kaikkea puutteelliset tilat. Kirjasto sai sittemmin vuonna 1892 oman rakennuksen ja uuden nimen, Ylioppilaskunnan kirjasto. Kirjasto toimi omana yksikkönään aina vuoteen 2010 saakka, jolloin silloinen Opiskelijakirjasto sulautettiin osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston toimintoja.

Uusia mahdollisuuksia kirjastoalalla avautui vuonna 1860, kun yliopiston kirjastolle etsittiin uutta kirjastonhoitajaa. Collan ryhtyi tarmokkaasti toimeen saadakseen viran. Hän teki pitkän opintomatkan, jonka pohjalta syntyi Pohjoismaiden ensimmäinen kirjastotieteellinen väitöskirja. Kaikesta Collanin tarmokkuudesta huolimatta viran sai toinen hakija.

Samaan virkaan kuitenkin avautui uusi haku vuonna 1864. Samana vuonna tohtoriksi promovoitu Collan päätti yrittää uudelleen. Hän kirjoitti uuden, tällä kertaa kirjallisuushistoriaa käsittelevän, väitöskirjan ja asettui ehdolle kirjastonhoitajaksi. Virantäytöstä päätti yliopiston konsistori. Sen jäsenistä muun muassa Georg Zacharias Forsman arvioi Collanin olevan ”lahjakas harrastaja, jonka toiminta kuuluu paremmin lehtimaailmaan kuin tieteeseen”. Tästä negatiivisesta arviosta huolimatta Collan sai tehtävän ja aloitti vuonna 1866 mielestään maan parhaimmassa virassa.

Kirjastonhoitajana Collan oli uudistaja, joka oli perillä kirjastomaailman uusimmista tuulahduksista. Hän oli opintomatkoillaan perehtynyt Euroopan merkittävimpiin kirjastoihin. Collanin tärkein esimerkki yliopiston kirjaston uudistamisessa oli British Museumin kirjasto, jonka toimintatavat olivat jättäneet häneen lähtemättömän vaikutuksen. Kiteyttäen Collanin kirjasto-ohjelman voidaan sanoa painottuneen yliopiston kirjaston kehittämiseen tieteelliseksi tutkimuskirjastoksi.

Collan ehti toteuttaa monia kirjaston käyttökokemusta ja -tehokkuutta parantavia uudistuksia uransa aikana. Muun muassa kirjojen alanmukainen järjestäminen oli Collanin mielestä ensiarvoisen tärkeää. Ura jäi tosin lyhyeksi, sillä Collan menehtyi koleraan vain 43 vuoden iässä vuonna 1871. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa Collanista todettiin muun muassa seuraavaa:

”Yhtä ansiollinen tiedemies kuin säweltäjä ja kirjailija oli syytä odottaa häneltä wielä monta kaunista teosta sekä tieteen että taiteen alalla. […] Karl Collan […] nimitettiin 1866 Yliopiston kirjastonhoitajaksi. Tässä wirassansa on hän osoittanut tawatonta intoa, ja hänen onkin onnistunut saada kirjasto entistä parempaan ja asianmukaisempaan tilaan.”

Lähteet

• Rainer Knapas, Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto. Kansalliskirjasto 1640–2010, Helsinki 2012.
• Tarja Lehtinen, Karl Collan (1828–1871) kulttuurivaikuttajana, julkaisematon pro gradu -työ, Helsinki 1987.
• Esko Häkli, Collan, Karl, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Jari Tolvanen, Karl Collan. Maria Elisabeth Collan – Beaurain. Coll. 317, Karl ja Maria Collanin arkiston arkistoluettelon johdanto. Luettavissa Doria-tietokannan kautta. Viitattu 14.12.2015.
• ”Collan, Karl”, Nordisk familjebok 1880, 466–467. Projekt Runebergin verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.
• Suomalainen Wirallinen Lehti 14.9.1871.
• Karl Collan, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.
• Opiskelijakirjaston historiateos julki, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.