Kaari Utrio kiinnostui historiasta seitsemänvuotiaana, jolloin hän sattumalta luki Jokamiehen maailmanhistoria -kirjan.

– Jo sitä ennen rakastin tarinoita, ja mitä muuta historia on paitsi tarinoita.

Kansakoulussa Utrio ajatteli, että hänestä tulee historianopettaja, koska ei osannut kuvitella muita vaihtoehtoja. Keskikoulussa hän luki Eila Pennasen Pyhän Birgitan. Keskiaika kolahti.

– Se oli sellainen kirkas, raudanluja tieto, että keskiaika on minun juttuni.

Kun Utrio meni yliopistoon, häntä kohtasi järkytys. Opettajista kukaan ei ollut kuullutkaan annalisteista, joita Utrio oli lukenut jo keskikoulussa muun kansainvälisen tutkimuksen lisäksi.

– Itse taas en ollut kiinnostunut menneisyyden politiikasta vaan siitä, miten ihmisyhteisöt toimivat.

Keskiajan tutkimusta ei juuri tehty, ja lähdekirjallisuuttakin oli niukasti.

– Kahlasin läpi Suomen keskiajan silloisen auktoriteetin Jalmari Jaakkolan 15 kiloa painavat kirjat, joista suuri osa oli hänen omaa mielikuvitustaan, Utrio nauraa.

Yleisen historian pro gradu -työn aiheeksi Utriolle ehdotettiin Ludvig XIV:nen diplomaattien kirjeenvaihtoa.

– Syvästi rukoilemalla sain yleisen historian assistentin Martti Lauerman suostuteltua siihen, että tein gradun Britannian keskiajasta.

Utrio tutki Henrik II:n perhepolitiikkaa eli sitä, miten kuningas naitti jälkeläisiään vahvistaakseen asemaansa. Hän sai luvan aiheeseensa vain sillä ehdolla, että keskittyisi latinankielisten ja englanninkielisten kronikoiden vertailuun.

– Yliopistolla petyin syvästi sen aikaiseen näkemykseen, mutta en opetukseen. Metodologia opetettiin hyvin.

Historia-aineet olivat opetushenkilökunnaltaan miesvaltaisia. Ainut nainen oli arkeologian professori Ella Kivikoski.

Suomen historian pro gradun Utrio teki professori Eino Jutikkalalle, joka oli hyvin perehtynyt suomalaiseen talonpoikaiselämään, mutta jolle Utrion pettymykseksi naiset ja arkielämä olivat sivutekijöitä.

Vaikka opiskelijan vakaa aikomus oli ryhtyä historiantutkijaksi, opintojen loppuvaiheen suullisessa tentissä tulevaisuus alkoi kirkastua.

– Suoritin suullisen tentin professori Jutikkalalle. Selvisin siitä hyvin. Lopuksi hän kysyi, mitä aion ruveta tekemään. Kerroin uhmakkaana, että aion ruveta kirjoittamaan historiallisia romaaneja. Siihen hän vastasi, että teillä on tosiaan taipumus kuvitella asioita aukkokohtiin.

Täysin tyhjästä vastaus ei tullut. Utrio aloitti vähän vahingossa kirjailijanuransa jo opiskellessaan. Hänen muotitoimittajaäitinsä kautta Utrio alkoi kirjoittaa jatkoromaania Eeva-lehteen.

– Tein sen yleisen historian graduni pohjalta. Silloin se oli vain työ, jolla sain rahaa. En hetkeäkään ajatellut, ettenkö osaisi kirjoittaa.

Yliopisto on muuttunut paljon Utrion ajoista.

– Nykyisin Suomen keskiajantutkimus on valtaisaa ja tutkitaan muutakin kuin valtapolitiikkaa. Ehkä minulla on pieni ansioni tästä.