Väitöskirjani tein suomen kielen ja-sanasta. Sitä saikin selitellä. Tämä kokemus jätti mm. sellaisen jäljen, että nykyään seminaarilaisteni yhtenä osasuorituksena on muotoilla oma gradunaiheensa niin, että sen pystyy yhdellä virkkeellä kertomaan uteliaille kyselijöille kahvilla tai kapakassa.

Ja-sanan tutkiminen on sen tutkimista, mikä pitää tekstin koossa. Tätä aihetta olen lähestynyt eri tavoin läpi akateemisen urani, puheessa ja erilaisten kirjoittajien teksteissä. Viime vuosina tutkimusteni kohteena ovat olleet erityisesti suomea toisena kielenä kirjoittavien tekstit, niiden rakentuminen, koossa pysyminen ja näkökulmien moninaisuus. Muutama vuosi sitten päättyneessä johtamassani Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Alistuksen kontekstit tutkimme lauseiden ja tekstienosien välisiä hierarkkisia suhteita kognitiivisen kielentutkimuksen, kielitypologian ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Hankkeen pohjalta on ilmestynyt kokoomateos Contexts of Subordination. Cognitive, typological and discourse perspectives (toim. Laura Visapää, Jyrki Kalliokoski ja Helena Sorva).

Toimin Suomen koordinaattorina EU:n COST-rahoituksella toimivassa TextLink-verkostossa, joka yhdistää tekstinosien välisten suhteiden tutkijoita, korpuslingvistejä ja kieliteknologeja. Verkoston päämääränä on tuoda yhteen tietoa siitä, miten eurooppalaiset kielet ilmaisevat tekstinosien välisiä suhteita, tietoa olemassa olevista kuvausmalleista ja korpuksista sekä kehittää kieliaineistojen annotointivälineitä sellaisiksi, että niillä pystyttäisiin kuvaamaan tätä kielten ja suhteiden moninaisuutta ja tekstien koossa pysymisen keinoja parhaalla mahdollisella tavalla.