Kuuden tai seitsemän vanhana (kuten kuvassa) en olisi osannut haaveilla akateemisesta urasta Helsingissä tai filosofin työstä – itse asiassa en edes tiennyt, että sellaiset asiat kuin Helsinki ja filosofia olivat olemassa. Nyt, kun täytän 40 vuotta ja nämä asiat kuuluvat elämääni, haluan käyttää saamaani loistavaa tilaisuutta filosofian historian alan vahvistamiseen Helsingin yliopistossa. Aina ei ole helppoa perustella filosofian historian tarpeellisuutta, mutta kuten kollegani ja ystäväni Gabriel Sandu on huomauttanut, maailmassa ei ole yhtäkään johtavaa filosofian laitosta, joka ei olisi huipputasolla myös filosofian historiassa.

Siitä asti, kun luin opiskeluaikoinani Jean Piaget’ta ja Edgar Morinia, minua on kiehtonut se, miten hahmotamme asioita ulkoisessa maailmassa voidaksemme tehokkaasti luovia tietämme ympäristössämme (toisiin ihmisiin ja pöytiin törmäily mukaan lukien). Mielenkiintoni on kuitenkin siirtynyt havaintoteorioiden historialliseen kehitykseen ja niihin liittyviin käsityksiin mielestä ja ihmisestä. Unelmani on seurata tätä kiehtovaa alaa (opettamalla ja tutkimalla) seuraavat 50 vuotta!