Takaisin

José Filipe Silva

José Filipe Pereira da Silva
5.10.1975, Porto, Portugali

Filosofia, erikoistuminen opettajakoulutukseen, 1999; filosofian maisteri (keskiajan filosofia) 2004; filosofian tohtori (filosofia) 2009, Porton yliopisto.

Tohtorikoulutettava, Portugalin tieteen ja teknologian säätiö, 2004–2008
Invited assistant (keskiajan filosofia), Minhon yliopisto 2007–2008
Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, 2009–2011
Tutkija, Helsinki Collegium for Advanced Studies 2011–2014
Apulaisprofessori (keskiajan filosofia), Helsingin yliopisto, 2015–

Tutkimusteemat: Filosofian historia (erityisesti keskiajan filosofia), mieli/sielu – ruumis -suhde, mielen filosofia, epistemologia, poliittinen filosofia

Julkaisut, projektit ja muu tieteellinen toiminta
 

Palkinnot ja apurahat:
Koneen säätiön kokeneen tutkijan apuraha (2015)
Euroopan tutkimusneuvoston Starting Grant -rahoitus projektille Rationality in Perception: Transformations of Mind and Cognition 1250-1550 (2015–2020)

Teksti: José Filipe Silva (Tiia Niemelä, toim.)
Kuva: Veikko Somerpuro

Käännös: Tiia Niemelä

Tie tutkijaksi

Aloitin tutkijanurani Porton yliopiston keskiajan filosofian instituutissa työstäessäni graduani 1100-luvulla eläneestä filosofista, Hugh St. Victorista. Ohjaajani oli instituutin silloinen johtaja, professori Maria Cândida Pacheco. Samaan aikaan osallistuin European Diploma of Medieval Studies -kurssille Roomassa, missä vietin päiväni enimmäkseen Vatikaanin kirjastossa, ja rakkauteni keskiajan filosofiaa kohtaan syveni.

Pian tämän jälkeen pidin ensimmäisen kansainvälisen esitelmäni konferenssissa, joka järjestettiin Jyväskylässä. Siellä tapasin professori Simo Knuuttilan, josta myöhemmin tuli väitöskirjani ohjaaja ja yksi syy siihen, että muutin Suomeen.

Vuosia myöhemmin palasin Jyväskylään, tällä kertaa työskennelläkseni Suomen Akatemian Philosophical Psychology, Morality and Politics -huippuyksikössä. Se oli toinen Knuuttilan johtamista huippuyksiköistä, jotka tarkastelivat mieltä ja ymmärtämistä pitkästä historiallisesta perspektiivistä. Alan kehityksen kannalta tuo yksikkö oli keskeinen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tähän ryhmään kuuluminen oli erittäin tärkeää, ja se auttoi minua siirtymään filosofian historian tutkimuksessa nuoruusvuosieni antikvaarisesta lähestymistavasta anglosaksisen tutkimusperinteen analyyttisempaan lähestymistapaan. Olen säilyttänyt elementtejä molemmista, ja näen yhdistelmässä lisäarvoa.

Jatkoin työtäni augustinolaisen tradition parissa, keskittyen nyt 1200-luvulla eläneeseen arkkipiispa Robert Kilwardbyyn ja hänen teoriaansa ihmissielusta. Huomasin, kuinka tärkeä Kilwardby oli myöhempien havaitsemisteorioiden ymmärtämisen kannalta yrittäessään yhdistää Aristoteleen ja Augustinuksen yhteen sovittamattomia näkemyksiä.

Kirjassani ja yhteistyössä Juhana Toivasen kanssa kirjoitetussa artikkelissa pyrin selvittämään, mikä Kilwardbyn panoksessa oli omaperäistä, ja ymmärsin, että tarina aktiivisemman havaitsemisteorian historiallisesta kehityksestä ansaitsisi tulla kerrotuksi. Tämä tutkimus vei minut ensin Helsingin tutkijakollegiumiin ja sitten Euroopan tutkimusneuvoston apurahahankkeeseen, jonka olen juuri aloittanut.

Näkymä Euroopan tutkimusneuvoston pääkonttorista juuri ennen apurahahaastattelua. Kuva: José Filipe Silva.
Takaisin