Opiskelu Helsingin yliopistossa oli Jörn Donnerille luonnollinen valinta. Mutta ei samalla tavalla luonnollinen valinta kuin hänen kielitieteilijä ja antropologi isälleen Kai Donnerille ja isoisälleen Otto Donnerille, joka toimi sanskritin ja vertailevan kielitieteen professorina Helsingin yliopistossa.

– Äitini luuli, että nuorimpana opiskelisin kieliä esi-isieni tavoin, mutta en suostunut siihen. En ajatellutkaan tieteellistä uraa.

Donnerilla oli toisenlainen ura aluillaan jo silloin, kun hän aloitti opintonsa yliopistolla. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa – Välsignade liv -novellikokoelman – 18-vuotiaana vuonna 1951.

– Opiskelu oli sivujuoni elämässäni silloin. Tein paljon muita töitä samaan aikaan ja julkaisin teoksia.

Maisteriksi valmistuminen kesti seitsemän vuotta, mutta sinä aikana Donner muun muassa julkaisi seitsemän kirjaa.

Donnerin mielestä opiskeluista ei ollut hänelle varsinaista hyötyä sisällöllisesti.

– Mutta ne opettivat järjestelmällisyyttä työnteossa. Olen ollut paljon tekemisissä arkistojen, kirjaston ja Kansallisarkiston kanssa elämäni aikana, sillä olen kirjoittanut useita teoksia, jotka perustuvat tutkimukseen.

Donner opiskeli pääaineinaan sekä yleistä valtio-oppia että pohjoismaista kirjallisuutta. Sivuaineina hän luki psykologiaa ja filosofiaa.

– Georg Henrik von Wrightin seminaarit olivat parasta, mitä yliopistolta sain.

Von Wrightin seminaareissa oli vain kolme, neljä opiskelijaa, joten asioista voitiin keskustella kunnolla.

– Von Wright pani meidät kyseenalaistamaan määrättyjä filosofian lauseita. Käsiteltiin muun muassa G. E. Mooren kirjaa Ethics.

Osakuntaelämään Donner ei osallistunut. Hän meni naimisiin vuonna 1954 ja sai kaksi lasta, joista ensimmäisen opiskeluaikana.

– Se tietysti toimi jonkinlaisena esteenä. Osallistuin kyllä ryyppämiseen.

Toisin kuin 1960- ja varsinkin 1970-luku, 1950-luku ei ollut yliopistolla vielä politisoitunut.

– Kirjoitin vasemmistolehtiin, mutta yliopistoon liittyvään poliittiseen toimintaan en osallistunut.

Uran kannalta hän ei suosittele humanistisia aineita.

– Juridiikka ja kansantaloustiede ovat hyödyllisempiä kuin yleishumanistisuus. Se ei ole hirveän korkeassa kurssissa, eikä tule nousemaan, sitä ylenkatsotaan. Pitää varoa varpaitaan, käsiään ja päätään, jos ei ole mahdollisuuksia elättää itseään.