Aikamoisena kummajaisena etruskologian dosenttia pidettiin, kun kolme viikkoa Akateemisen johtajana ja Stockmann Oy:n johtoryhmän jäsenenä toimittuani aloitin kokeneiden liikkeenjohtajien LIFIM-kurssin. Ensimmäinen viikko kului pitkälle taseanalyysejä ryhmissä tehden. Aikani ujosteltuani totesin, etteivät taseiden luvut toisillekaan niin tuttuja olleet. Kun päässälaskutaidossa yleensä voitin kurssitoverini, saatoin usein löytää oikeita tuloksia kun toiset vielä kaivoivat laskimiaan esille. Ymmärsin, että minun täytyy kyllä oppia liiketalouslaskenta perusteellisesti menestyäkseni yritysjohtajana, mutta sen jälkeen humanistilla ei pitäisi olla mitään hävettävää.

Toimin 26 vuotta jonkun pörssiyhtiön (Oy Stockmann Ab, WSOY Oyj, SanomaWSOY Oyj) ylimmässä johtoryhmässä – saavutus, johon harva kauppatieteilijäkään yltää. Jäädessäni eläkkeelle WSOY:n toimitusjohtajan tehtävästä WSOY oli SanomaWSOY:n kannattavin divisioona, jolla oli seitsemässä maassa yli 3000 työntekijää. Vaikka urallani oli vaikeitakin aikoja ja epäonnistumisia, saatoin melko tyytyväisenä muistella aikaansaannoksiani.

Asema maan suurimman kirjakaupan ja sitten maan suurimman kustantamon johdossa antoi tietysti monenlaista vaikutusvaltaa. Humanistina myönnän että myös liike-elämän peli riskinottoineen, voittoineen ja tappioineen, alkoi kiehtoa minua suuresti. Sittenkin suurimman tyydytyksen sain kohtaamistani ihmisistä. Alkuvuosina suorastaan hämmästyin, kuinka läheisiä ystäviä sain yritysjohtajakollegoista, joiden maailmaan suhtauduin melkoisella ennakkoluulolla. Omat organisaationi olivat täynnä kirja-alan suuria persoonallisuuksia, ja luonnollisesti kirjailijat ja kirjan tekijät kasvattivat monin tavoin minua. Lähtiessäni yliopistosta mietin, että maailmaa on yliopiston ulkopuolellakin. Nyt voin vakuuttaa, että näin on.