Muistini on lyhyt, mutta aikani Helsingin yliopistossa on toistaiseksi ollut vielä lyhyempi, jonka takia ei ole helppoa valita erityistä hetkeä ajastani täällä. Joka tapauksessa, muistan yhden erityisen hetken, johon liittyy ainakin yksi kollegani täältä.

Viisi vuotta sitten minua pyydettiin Ghentiin pitämään puhe konferenssissa, jonka aiheena oli käännöstieteiden metodologinen edistys (MATS). Olin pyynnöstä yllättynyt ja hieman skeptinen, olinhan valmistunut tietojenkäsittelytieteilijäksi, jonka kosketus humanismiin on vain hyvin laskennallinen lingvistiikan osa.

Järjestäjät kuitenkin vakuuttivat minut siitä, että esitelmälläni tosiaan pyrittiin parantamaan yhteyksiä kieliteknologiaan, joten sovelsin Lauri Karttusen tarinaa ”laskennallisesta ritarista, jonka torjuu teorian prinsessa kielitieteilijöiden hovissa”. Näin aloitin puheeni puuttuvasta lenkistä lingvistiikan ja kieliteknologian välillä. Omassa versiossani esittelin ”tutkijatalonpojan, joka kaivaa multaa” (eli tietoa) auttaakseen ritaria voittamaan prinsessan sydämen, mutta lopulta hän päihittää heidät molemmat ”empiirisen vallankumouksen” avulla.

Lyhyesti virsi kaunis, olin positiivisesti yllättynyt nähdessäni tämän hassun tarinan myönteisen vaikutuksen. Konferenssin osallistujat viittasivat tarinaan jatkuvasti ja lopuksi viimeinen puhuja Andrew Chesterman Helsingin yliopistosta jatkoi tarinaa konferenssin yhteenvetona. Todella miellyttävä muisto.