← Takaisin

Johan Reinhold Aspelin

1.8.1842, Messukylä – 29.5.1915, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1866, maisteri 1869, lisensiaatti 1876 ja tohtori 1877, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Valtionarkeologi 1885–1915
Ylimääräinen pohjoismaisen arkeologian professori 1878–1885, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Genealogi 1878–1882, Ritarihuone
Historiallis-kansatieteellisen museon amanuenssi 1875–1878, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Amanuenssi 1866–1878, Valtionarkisto

Suomen matkailijayhdistyksen johtokunnan jäsen 1887–1892 ja puheenjohtaja 1892–1907
Pohjalaisen osakunnan inspehtori 1884–1885
Suomen Muinaismustoyhdistyksen sihteeri 1871, 1874–1885 ja esimies 1885–1915

Kunnianosoitukset
Kunniatohtori 1896, Budapestin yliopisto
Kunniajäsenyydet: Wanemuine Lauluselts 1870, Society of Antiquaries (Lontoo) 1885, Gelehtre Estnische Gesellschaft 1888, Pietarin keisarillinen arkeologinen seura 1896
Ranskan akatemian jäsen 1879

Kuva: Wikimedia Commons
Tekstit: Tomas Sjöblom

Suomensukuisten kansojen juuria etsimässä

Pohjalaisesta pappisperheestä syntyisin oleva Johan Reinhold Aspelin kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1862. Hän opiskeli pääasiassa historiaa juuri eläkkeelle jääneen professori Gabriel Reinin välittämän kansallisromantiikan ja fennofilian hengessä. Rein oli rohkaissut opiskelijoitaan tutkimaan Suomen varhais- ja esihistoriaa, mistä myös nuori Aspelin innostui.

Aspelin valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1866. Hän jatkoi opintojaan ensin Ruotsissa skandinaavisen muinaistutkimuksen saralla. Aspelin vakuuttui siitä, että hänen tehtävänsä oli tutkia Suomen muinaishistoriaa. Hän opiskeli vielä Moskovan yliopistossa ja teki opintomatkan Pohjoismaiden kautta Saksaan, Ranskaan, Puolaan ja Baltiaan sekä osallistui kaivauksiin suomensukuisten kansojen asuinalueilla Venäjällä.

Väitöskirja Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita valmistui vuonna 1875. Siinä hän argumentoi Matthias Castrénin jalanjäljissä, että suomensukuiset kansat olivat alun perin lähteneet Altai-vuoriston tienoilta ja Jenisei-joen aroilta, vaeltaneet pronssikaudella länteen Uralille ja suomalaiset sieltä edelleen Suomeen.

J. R. Aspelinin väitöskirja ”Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita”. Kuvalähde: Internet Archive

Aspelin palasi suomensukuisten kansojen uralilais-altailaisen alkuperän teoriansa äärelle yli kymmenen vuotta myöhemmin. Hän johti vuosina 1887–1889 kolmea Suomen Muinaismuistoyhdistyksen tutkimusretkeä Jenisein yläjuoksulle. Siellä kerättiin ja dokumentoitiin kivikirjoituksia, joita Aspelin piti suomensukuisina pronssikautisina löytöinä. Sittemmin Jenisein kivikirjoitukset osoittautuivat kuitenkin rautakautisiksi ja turkkilaisiksi, jolloin Castrénin ja Aspelinin teoria alkoi horjua.

Saatuaan väitöskirjansa valmiiksi, Aspelin toimitti kansainväliselle yleisölle tarkoitetun suurteoksen, viisiosaisen kuva-atlaksen Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta. Antiquités du nord finno-ougrien (1877–1884). Teoksen ansiosta hänet nimitettiin pohjoismaisen arkeologian ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1878, ja näin Aspelinista tuli Suomen ensimmäinen arkeologian professori.

Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Lähteet:

Kirjoittaja

Johan Reinhold Aspelin

1.8.1842, Messukylä – 29.5.1915, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1866, maisteri 1869, lisensiaatti 1876 ja tohtori 1877, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Valtionarkeologi 1885–1915
Ylimääräinen pohjoismaisen arkeologian professori 1878–1885, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Genealogi 1878–1882, Ritarihuone
Historiallis-kansatieteellisen museon amanuenssi 1875–1878, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Amanuenssi 1866–1878, Valtionarkisto

Suomen matkailijayhdistyksen johtokunnan jäsen 1887–1892 ja puheenjohtaja 1892–1907
Pohjalaisen osakunnan inspehtori 1884–1885
Suomen Muinaismustoyhdistyksen sihteeri 1871, 1874–1885 ja esimies 1885–1915

Kunnianosoitukset
Kunniatohtori 1896, Budapestin yliopisto
Kunniajäsenyydet: Wanemuine Lauluselts 1870, Society of Antiquaries (Lontoo) 1885, Gelehtre Estnische Gesellschaft 1888, Pietarin keisarillinen arkeologinen seura 1896
Ranskan akatemian jäsen 1879

Kuva: Wikimedia Commons
Tekstit: Tomas Sjöblom

← Takaisin