Takaisin

Johan Jakob Tikkanen

Johan Jakob Tikkanen
7.12.1857, Helsinki – 20.6.1930, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1880 ja filosofian lisensiaatti 1884, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Estetiikan ja taidehistorian dosentti 1884–1897, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Taidehistorian ylimääräinen professori 1897–1920 ja varsinainen professori 1920–1926, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (Helsingin yliopisto 1919–)
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden vt. professori 1901 ja 1905, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Helsingin yliopiston veistokuvakokoelman esimies 1898–1926 ja piirustussalin esimies 1908–1926
Suomen Taideyhdistyksen sihteeri 1892–1920, puheenjohtaja 1920–1922
Suomen Taideakatemian varapuheenjohtaja 1922–1924
Ateneumin ystävät -yhdistyksen varapuheenjohtaja 1919–1920 ja puheenjohtaja 1920–1926
Valtion kuvataiteen asiantuntijalautakunnan puheenjohtaja 1918–1923

Palkintoja ja erityisansioita
Helsingin yliopiston edustaja Bolognan yliopiston 800-vuotisjuhlassa 1888
Suomen Tiedeseuran jäsenyys 1901
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1911
Rooman taidehistorian kansainvälisen kongressin Comitato di Patrocinion jäsen 1911
Taidehistorian kansainvälisten kongressien pysyvän komitean jäsenyys 1912
Suomen Tiedeseuran palkinto 1914

Kuva: Taidehistorian kuvakeskus, Helsingin yliopisto
Tekstit: Johanna Vakkari (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Yhteisessä Euroopassa

1800-luvun lopun Eurooppa oli monella tapaa avoin kulttuuriympäristö – myös suomalaille. Tutkijat matkustivat paljon ja Johan Jakob Tikkasen kirjeenvaihdon pohjalta ei voi välttyä sellaiselta tunteelta, että kaikki pätevät tutkijat tunsivat tai ainakin tiesivät toisensa. Taidehistoria akateemisena tieteenalana oli tosin vielä suhteellisen pieni – vastasyntynyt – eikä aktiivisten toimijoiden määrä ollut kansainvälisestikään ajatellen suuri.

Tikkasen tie helsinkiläisopiskelijasta kansainvälisesti arvostetuksi taidehistorioitsijaksi osoittaa, että lahjakkaalla, kielitaitoisella ja sosiaalisesti kyvykkäällä henkilöllä, olipa hän kotoisin mistä tahansa, oli mahdollisuus päästä sisälle kansainväliseen tutkijayhteisöön. Perifeerisen kotimaansa asettamista rajoituksista huolimatta, hän pystyi kehittämään taidehistorian opetusta samansuuntaisesti ja samoin menetelmin muiden eurooppalaisten aikalaiskollegojensa kanssa. Tähän vaikuttivat ennen kaikkea hänen erinomaiset suhteensa saksalaiseen tutkimuskenttään. Ne avasivat hänelle näkymän sekä taidehistorian tieteellisiin että didaktisiin uudistuksiin.

Kuva: Johanna Vakkarin arkisto.

 

Takaisin