Suoritin ensimmäiset yliopisto-opintoni 1990-luvun alussa, aikana jolloin opiskelijat valtasivat hallintorakennuksen ja luotiin demokraattinen hallintomalli. Tavallaan se oli ehkä kulta-aikaa, kun opinnot vielä olivat aikalailla sääntelemättömiä ja sivistysyliopisto oli voimissaan. Muistan erityisesti ensimmäiset opiskeluvuoteni ja legendaariset, fantastiset ja persoonalliset opettajat, kuten Matti Klinge, Rainer Knapas, Henrik Stenius ja Henry Rask.

Me samaan aikaan aloittaneet opiskelijat olimme vahva yhteisö ja tapasin nykyisen miehenikin silloin. Muistan kuinka tapasimme historian peruskurssin jälkeen Heimolan talon alakerrassa, ravintola Pam Pamissa, joka avasi sopivasti samaan aikaan, kun luennot loppuivat. Istuimme siellä tuntikaupalla parantamassa maailmaa yhden jos toisenkin oluen ääressä.

Muita eläviä muistoja ovat tietysti väitöstilaisuus, dosentuuria varten pidetty näyteluento ja muutamat vetämäni kurssit. Muistan erityisesti erään proseminaarin, johon osallistui useita erittäin lahjakkaita opiskelijoita. Liitimme opetukseen kirjallisen ja suullisen esityksen. Uskoisin, että se oli todella onnistunutta ja antoisaa kaikille osallistujille.