Minulla ei ole haaveita. Minulla on suunnitelmia. Haaveileminen on varma tapa jättää suunnitelmat toteuttamatta. Kuulostaisi mielettömältä, jos kirjailija ilmoittaisi haaveilevansa hyvän kirjan kirjoittamisesta. Miksi se haaveilee? Miksei se kirjoita? Tee töitä?

Mitä korkeammat haaveet ihmisellä on sitä vähemmän hän on valmis tekemään niitten eteen töitä. Kuka tahansa pystyy haaveilemaan maailmanrauhasta. Harva työskentelemään sen eteen.

Pidän haaveettomuutta yhtenä parhaimmista suomalaisista luonteenpiirteistä. Se on käytännöllistä. Siinä keskitytään juhlan sijasta arkeen, mikä on järkevää, koska elämä on arkea. Siteeraan mielelläni kirjailija Kati Tervoa: ”Rakastan arkea.”