Olen kiitollinen, että sain kotoa vanhemmiltani hyvät lähtökohdat esteettiseen elämään. Varhaisin muistikuva lapsuudesta on Barcelonasta, missä asuimme 1970-luvun alussa. Istun valkoisen Mercedes-Benzin etupenkillä, lataan kasetteja auton Blaupunkt-soittimeen ja valikoimassa on Burt Bacharachia, Astrud Gilbertoa, Simon & Garfunkelia ja Stevie Wonderia. Muistan niiltä ajoilta myös vanhempieni kansainvälisen ja monipuolisen ystäväverkoston. Meillä ei soinut humppa tai iskelmä.

Katsoessani elämääni taaksepäin vuosikymmeniä myöhemmin, niin parhaiten onnistuneet asiat ovat aina tavalla tai toisella perustuneet tyylin merkityksen ymmärtämiseen – ja tietysti myös hyvään onneen. Vasta tätä kirjoittaessa palautui mieleeni, että graduni kirjoitin taiteen tyylistä. Ahkeruuden ja yrittämisen arvot ovat itsestään selviä välttämättömyyksiä, mutta uskon että viimekädessä erot syntyvät tyyliseikoista ja nyansseista.

Omasta tyylistä ja kirjavasta kansainvälisestä ystäväverkostosta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Kiitos niistä arvoista kotipuoleen.