Haaveilen monimutkaisemmasta maailmasta ja absoluuttisesta musiikkikorvasta.

Koen että meidän aikamme suuri uhka on liiallinen usko vaikeiden asioiden selkokieliseen pelkistämiseen. Populismi huolestuttaa.

Helppokäyttöisen muotoilun menestys on ollut haaveitteni metafora.

Uskoin progressiiviseen muotoiluun ja ”stevejobsismiin” vuosina 1984–2013 – siis 30 vuoden ajan – kunnes se alkoi kuvottaa. Tietty jakso omassa elämässäni oli tullut ideologisesti päätepisteeseen, kun nuoruuteni altavastaajasta ja haastajasta Applesta oli tullut perunalastuja ja limsaa mussuttavan peruskansan ihannoima statussymboli ja maailman arvokkain yritys.

Vuoden 2013 ideologisen täyskäännökseni jälkeen olen pyrkinyt monimutkaistamaan itsestäänselvyyksiä valinnoissani sekä miettimään käyttämiäni käsitteitä ja toimintatapoja radikaalisti uusista näkökulmista.

Musiikin suhteen haaveilen melodioista, harmonioista ja kappeleiden rakenteista. Kuolematonta sävellystä en kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi enkä sitä tavoittelekaan. Matka sitä kohti on tärkeämpi kuin lopputulos.