Jakov Grot valmistui venäläisestä Tsarskoje Selon lyseosta vuonna 1832. Hänen isänsä oli opettaja lyseossa, jossa Venäjän valtaeliitin poikia koulutettiin valtakunnan ylimpiin siviilivirkoihin. Heti valmistuttuaan 19-vuotias nuorukainen nimitettiin Venäjän ministerikomitean virkamieheksi, josta hän sittemmin siirtyi valtioneuvoston kansliaan. Kuten monet aikansa virkamiehet, Grot harrasti intohimoisesti kirjallisuutta, jonka parissa hän teki varsinaisen elämäntyönsä.

Kirjallisuudesta ja kielestä kiinnostunut Grot käänsi päivätyönsä ohella aikansa kuluksi George Byronin teoksia venäjäksi. Ansiokkaat käännökset kiinnittivät Pietarin yliopiston rehtori Petr Pletnevin huomion. Tämän välityksellä Grot pääsi kosketuksiin muiden venäläisten kirjallisuuden ja kulttuurin merkkihenkilöiden kanssa. Kun Grot kiinnostui ruotsalaisen runoilijan Esaias Tegnérin tuotannosta ja käänsi sitä ansiokkaasti venäjän kielelle, syntyi ajatus siitä, että hänestä voisi tulla hyvä Venäjän ja Suomen kulttuurisuhteiden edistäjä.

Grot osasi sekä suomen että ruotsin kieltä. Hän oli jo kylpylämatkalla vuonna 1838 tutustunut suomalaisen tieteen ja kulttuurin kärkikastiin, etenkin Fredrik Cygnaeukseen ja Johan Ludvig Runebergiin. Venäläisten suosijoidensa aloitteesta Grot siirrettiin Suomen valtiosihteerinvirastoon vuonna 1840.

Asuttuaan vasta vuoden Helsingissä Grot nimitettiin huhtikuussa 1841 Venäjän historian ja statistiikan sekä venäjän kielen ja kirjallisuuden ensimmäiseksi varsinaiseksi professoriksi. Ennen tätä hän oli ehtinyt aktiivisesti osallistua yliopiston 200-vuotisjuhlan järjestämiseen. Grotista tehtiin myös Porvoon hiippakunnan venäjänopetuksen tarkastaja vuonna 1844.

Alkuun Grot oli opiskelijoiden parissa hyvin pidetty opettaja. Kun asenteet Venäjää kohtaan kiristyivät 1840-luvun loppupuolella, Grotin suosio opiskelijoiden keskuudessa laski. Keväällä 1846 hänen asuntonsa ikkunoihin heiteltiin kiviä – ilmeisesti opiskelijoiden toimesta – mutta Grot itse kirjoitti tästä kirjeenvaihdossaan vähättelevästi. Hän ei kuitenkaan enää tuntenut itseään yhtä kotoisaksi Helsingissä, joten kutsu Pietarin keisarillisen Aleksanterin lyseon professoriksi ja kruununperillisen opettajaksi vuonna 1853 lienee ollut tervetullut.

Grot kutsuttiin Keisarillisen tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1857. Jätettyään Pietarin professuurinsa viisi vuotta myöhemmin hän pystyi keskittymään tieteen tekemiseen. Hän tutki niin historiaa ja kirjallisuutta kuin venäjän kieltä, jonka johtavaksi auktoriteetiksi hän nousi 1800-luvun loppupuolella.

Arvostuksesta tieteellisissä piireissä kertoo muun muassa se, että Grot kutsuttiin viiden venäläisen yliopiston kunniajäseneksi. Lisäksi hän oli lukuisten suomalaisten, venäläisten ja ulkomaisten tieteellisten seurojen jäsen. Grot nimitettiin Lundin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1880.

Lähteet

• Hjalmar Grape, ”En rysk banbrytare för svensk kultur”, Ord och Bild 1922, 268–274.
• Matti Klinge, Grot, Jakov, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 30.7.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Maija Väisänen, Grot, Jakov, Biografiskt lexikon för Finland -verkkojulkaisu. Viitattu 30.7.2015.