Minut nimitettiin Helsingin yliopiston germaanisen filologian, erityisesti saksan nykykielen professoriksi syyslukukauden 1999 alusta, ja samalla minusta tuli silloisen saksalaisen laitoksen johtaja. Johtajana toimin vuoden 2010 laitosfuusioon asti, jolloin germanisteista tuli osa nykykielten laitosta, ja senkin jälkeen olin oppiainevastuuhenkilö, kunnes jäin eläkkeelle elokuussa 2014. Työaikani jakautui melko tasan opetuksen ja ohjauksen, tutkimisen ja hallinnollisten tehtävien kesken.

Pääsin heti alkajaisiksi henkilöstökoulutuksen johtamiskurssille, jossa koin monta oivallusta, ja ensimmäisen kevätlukukauden aikana koin pikku hiljaa ymmärtäväni, ”wie der Hase läuft” eli miten asiat saadaan sujumaan.

Hengähdystauon laitosrutiineista toi Alexander von Humboldt -säätiön kolmen kuukauden Wiedereinladungsstipendium: Otin virkavapaata ja vierailin alkuvuodesta 2007 Augsburgin ja Passaun yliopistoissa sekä Mannheimin Institut für Deutsche Sprachessa. Olin kussakin yhden kuukauden, ja pidin mm. useita esitelmiä yhdestä tutkimukseni painopistealasta, pragmaattisista fraseologismeista.

Suurin huippuhetkeni lienee kuitenkin ollut huhtikuussa 2007, kun sain yllättäen puhelun Deutscher Akademischer Austauschdienstistä: Minulle oli myönnetty Jacob und Wilhelm Grimm Preis 2007. Se on kerran vuodessa ulkomaiselle germanistille jaettava tunnustuspalkinto.

Palkinnon luovutti juhlavassa tilaisuudessa Berliinissä 16.6.2007 Dr. Thomas Götz, joka sittemmin toimi 2011‒2014 Saksan suurlähettiläänä Helsingissä ja oli mieluusti nähty puhuja oppiaineen tilaisuuksissa.

Aurinkoisen juhlapäivän ansiosta miehestänikin tuli Berliini-fani, ja sen seurauksena hankimme pari vuotta myöhemmin kakkosasunnon Berliinistä – siellä kelpaa tutkia eläkkeelläkin. Palkintoon liittyi tutkimusapuraha, joka mahdollisti minulle tutkimusjakson valitsemassani yliopistossa. Niinpä vietin toukokuun 2008 Leipzigin yliopistossa, ja siellä käyttöön saamastani korpuksesta on poikinut useita artikkeleita.

Tosin juuri keväällä 2008 oli tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymisen vuoksi todellinen gradubuumi. Päivät vietin yliopistolla tutkien, ja iltapuhteina tarkastin kolmessa viikossa 14 gradua! Ja näin päästiinkin seuraavaan huippuun: Opetuksessa minulle on aina ollut mieluisinta opinnäytetöiden ohjaus. Puurtamiseni huomattiin nykykielten laitoksellakin: Vuonna 2011 minulle annettiin graduohjauksen tunnustuspalkinto.

Unohtumattomia huippuhetkiä ovat tietysti olleet myös juhlasymposiumit juhlakirjoineen. 60-vuotisjuhlasymposiumin huippuhetkiin kuului tieteellisen ohjelman ohella germanistikuoron esitys. Olin sanomattoman onnellinen, kun ohjelmistoon oli otettu toivomuksestani Einojuhani Rautavaaran kielitieteellisillä käsitteillä leikittelevän kuoroteoksen Ludus verbalis osat 1 ja 2, Personalia ja Temporalia. Vuonna 2012 Helsingissä pidetyn germanistikonferenssin onnistumisesta saan kiittää organisaatiotoimikunnan saumatonta työskentelyä. Unohtumaton oli myös kesällä 2014 kollegalleni Jarmo Korhoselle ja minulle omistettu juhlasymposium eläkkeelle siirtymisemme yhteydessä. Samalla minulle luovutettiin 65-vuotisjuhlakirja, jonka valmistelu oli todellakin onnistuttu pitämään minulta täydellisesti salassa.

Eläkkeelle siirryin hyvillä mielin, ja jatkan tutkimusta ja ohjausta oman jaksamisen mukaan emerita-sopimuksen puitteissa.

• Jacob ja Wilhelm Grimm -palkinto Irma Hyväriselle, Suomen suurlähetystö Berliini 27.6.2007