Professori Yrjö Blomstedtin ohje nuoremmille kollegoille oli, että työstä levätään toisessa työssä. Niinpä olen joutunut jatkuvasti yliopistolla ja sen ulkopuolella uusiin luottamustehtäviin, joista en ole voinut tai halunnut kieltäytyä. Hommat, joihin on ryhtynyt, on hoidettava kunnolla vastuuta kantaen mutta tehokasta tiimityötä hyödyntäen.

Olen käynyt läpi jokseenkin kaikki akateemiset hallintotehtävät assistentista professoriksi, laitosjohtajasta dekaaniksi, rehtorista kansleriksi. Työryhmissä olen ollut valmistelemassa Kristiina-instituuttia, yliopiston visioita, rahanjakomallia, tutkimuksen arviointia ja humanistis-yhteiskuntatieteellistä Tutkijakollegiumia.

Suomen Filosofisen Yhdistyksen puheenjohtajana olen toiminut neljän vuosikymmenen ajan ja Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan puheenjohtajana viisitoista vuotta. Samat viisitoista vuotta olin mukana filosofisten seurojen kansainvälisen liiton (FISP) hallituksessa, jonka kokoukset kiersivät monissa maanosissa.  

Yliopiston ulkopuolisista luottamustehtävistä tärkeimpiä ovat olleet valtion humanistinen toimikunta Suomen Akatemiassa 1970-luvulla ja Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja 1990-luvun alussa. Lamavuonna 1993 laadin työryhmäni kanssa kansalaispuheenvuoron Suomen henkisestä tilasta ja tulevaisuudesta.

Monipuolista kokemusta kulttuurin, hallinnon ja talouden piirissä ovat antaneet hallitustehtävät Suomen Kansallisteatterissa, Euroopan kulttuurisäätiön Suomen osastossa ja Albert Edelfelt -säätiössä. Tämä verkostoituminen on ollut monin tavoin hyödyllistä, kun rehtorina ja kanslerina olen osallistunut yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen eli yvv:n toteuttamiseen.