Kirsti Simonsuuri
Päivän humanisti

Kirsti Simonsuuri

Kirsti Simonsuuri on tutkija, kirjailija, runoilija ja kääntäjä, jonka ura ja intohimot ovat yhtä lailla kansainvälistä kuin suomalaistakin juurta. Hän on elänyt puolet elämästään ympäri maailmaa antiikin kirjallisuuden tutkimuksen parissa. Simonsuuri tunnetaan myös lukuisista William Shakespearen ja Virginia Woolfin tuotantojen suomennoksista.

Kirsti Simonsuuri

Kirsti Katariina Simonsuuri
26.12.1945, Helsinki

Postgraduate Diploma in English Studies (MA) 1969, Edinburghin yliopisto
Filosofian kandidaatti 1971 (englantilainen filologia), Helsingin yliopisto
Filosofian tohtori (Ph.D.) 1977, Newnham College Cambridge
Yleisen kirjallisuuden dosentti 1981–, Turun yliopisto
Kirjallisuuden historian (antiikin traditio) dosentti 1984–, Helsingin yliopisto

Kirjailija ja antiikin kirjallisuuden tutkija
Kirjallisuuden apulaisprofessori ja vt. professori 1978–1981, Oulun yliopisto
Tutkijana 1971–1977 ja 2003 Cambridge; 1984–1986 Strasbourg ja Boston; 1986–1988 New York; 1989–1990 Pariisi; 1992–1993 ja 2001 Berliini; 1994 Oxford; 2003–2004 Budapest ja 2006–2007 Uppsala
British Academy Wolfson Fellow 1981–1982, Warburg Institute London
Kirjallisuuden vt. professori 1994–1995, Helsingin yliopisto
Johtaja 1995–1997, Suomen Ateenan-instituutti
Akatemiatutkija 2000–2006
Euroopan tutkimusneuvoston asiantuntijapaneelin jäsen 2007–2010

Kuva: Ingrid von Kruse
Tekstit: Kirsti Simonsuuri (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Väittelin filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa vuonna 1977. Väitöskirjani käsittelee Homeroksen runoutta. Siinä pohditaan tekijäkysymystä eurooppalaisen kulttuurihistorian kautta, ja vielä arvoituksellisempaa kysymystä runouden alkuperäisyydestä, joka oli yksi keskeisiä debatteja renessanssin, barokin ja valistuksen aikana. Cambridge University Press julkaisi Homer’s Original Genius, Eighteenth-Century Notions of the Early Greek Epic (1688–1798) -teokseni vuonna 1979 ja tuorein paperback-painos on vuodelta 2010.

Lue lisää

Minun on vaikea kuvitella humanistisen tutkijan työtä monologisesta tai monokulttuurisesta lähtökohdasta. Samoin tutkijan tutkimuskohteet ovat tienviittoja, jotka näyttävät uusia mahdollisuuksia, mutta eivät väitä, että asiat ovat ehdottomasti selitettävissä vain niin. Humanistinen tutkimus on mielestäni filosofisen pohdinnan eräs muoto.

Lue lisää