Hilma Granqvistin urakehitys oli täynnä vastoinkäymisiä, jotka alkoivat jo tohtoriksi väittelemisestä. Granqvist esitti Helsingin yliopiston sosiologian professori Gunnar Landtmanille suunnitellun väitöskirjansa aiheen vuonna 1930: avioliittotraditiot palestiinalaisessa Artesin kylässä.

Professori Landtman ei ollut lainkaan tyytyväinen aihevalintaan. Hän edusti sosiologian traditiota, missä tutkittiin yleisluontoisia, laajoja aiheita. Granqvistin tutkimus oli hänen mielestään aivan liian kapea-alainen väitöskirjaksi. Landtman ja konsistorin muut professorit katsoivat, että tutkimus ei ollut tehty hyväksyttyjen metodien mukaisesti eikä siis ollut tarpeeksi tieteellinen. Granqvistin mielestä Landtman oli turhan konservatiivinen ja ahdasmielinen.

Kun hänen tutkimustaan ei Helsingin yliopistossa hyväksytty, Granqvist kääntyi vanhan mentorinsa ja ystävänsä Edvard Westermarckin puoleen. Westermarck oli Åbo Akademin professori, joka oli itse tutkinut avioliittoinstituutiota ja marokkolaista tapakulttuuria. Granqvistin aihepiiri oli hänelle läheinen. Westermarck otti Granqvistin vastaan, ja tämä väittelikin loistavin arvosanoin Åbo Akademista väitöskirjalla Marriage conditions in a Palestinian village I (1932). Granqvistista tuli ensimmäinen suomalainen naispuolinen sosiologian tohtori.

Heti seuraavana vuonna avautui johtajanpaikka Ekenäs seminariumista, ruotsinkielisten naispuolisten kansakoulunopettajien koulutuslaitoksesta. Granqvist oli pätevä kansakoulunopettaja, oli suorittanut pedagogisia opintoja yliopistossa ja akateemisesti ansioitunut väitöskirjallaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan työkokemusta, varsinkaan johtotehtävistä. Tämä seikka oli lopulta virallisesti ratkaiseva siinä, että seminaarin johtajaksi vuonna 1934 valittiin Granqvistin sijasta Johannes Cederlöf, Svenska folkakademin i Borgån rehtori. Hyvin todennäköisesti sukupuolella oli myös osansa päätöksessä.

Kieltävän päätöksen jälkeen Granqvist päätti hakea käytännöllisen filosofian ja sosiologian dosentuuria Helsingin yliopistosta vuonna 1935. Sekä sosiologian professori Landtman että käytännöllisen filosofian professori Rafael Karsten katsoivat Granqvistin olevan tieteellisesti tarpeeksi ansioitunut. Molemmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että Granqvistin dosentuuri kuului toisen oppiaineeseen. Lopputuloksena hakemus hylättiin, eikä Suomen ensimmäisestä sosiologian naistohtorista tullut alan ensimmäistä naisdosenttia. Granqvist keskittyi lopulta perintönsä turvin työskentelemään vapaana tutkijana.

Lähteet

• Solveig Widén, “Hilma Granqvist. en forskande kvinna I en manlig värld”, Naistutkimus-Kvinnoforskning 3/1989, 26–35. Viitattu verkkojulkaisuun 1.4.2015.
• Tiedenaisia, Hilma Granqvist. Palestiinantutkija, etnologi, Tiedenaisia-verkkojulkaisu. Viitattu 1.4.2015.
• Ulla Vuorela, Granqvist, Hilma (1890–1972), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 1.4.2015.