Parhaat hetkeni yliopistossa voi jakaa yksityisiin ja yhteisiin. Parhaat yksityiset hetket liittyvät kirjojen ja artikkeleiden kustannussopimusten allekirjoittamiseen työpöydän äärellä. Erityisen sykähdyttävää on pitää uunituoretta kirjaa tai journalia käsissään sekä tuntea helpotusta ja iloa tehdystä työstä. Kiinnostavaa kyllä, julkaisemisen jälkeen tehty työ unohtuu, ja aivot tekevät tilaa uusille aiheille.

Parhaita yhteisiä hetkiä on monenlaisia. Iloitsen työtovereistani ja monipolvisista keskusteluista heidän kanssaan. Lounas- ja kahvihetket ovat mukavia, sillä silloin ehtii vaihtaa ajatuksia tutkimukseen ja opetukseen liittyviä pulmista mutta myös löytää niihin ratkaisuja.

Myös opetukseen kuuluu juhlahetkiä. Ajoittain havahtuu siihen, että seminaariryhmä tai luennon kuulijat ovat aidosti mukana ja osallistuvat innostuneina asioiden pohtimiseen. Juuri jakamisen kokemus on parasta. Mieleeni on jäänyt peruskurssin luento, jossa koko monikymmenpäinen kuulijajoukko seisoi ja luki yhdessä ääneen katkelmaa Seitsemästä veljeksestä. Se oli suorastaan komeaa kuultavaa. Pohdimme tuolloin 1700-luvun käsityksiä lukemisesta, jonka vaikutukset nähtiin ennen kaikkea ruumiillisina. Tuloksena olikin monta kiinnostavaa havaintoa ääneen lukemisen kehollisista vaikutuksista.