Takaisin

Hanna Snellman

16.4.1961, Sodankylä

Filosofian maisteri 1986 ja filosofian tohtori 1997 (kansatiede), Helsingin yliopisto

Vararehtori 2018–, kansatieteen professori 2012–, dekaani 2017–2018, varadekaani 2014–2016, dekaanin sijainen 2014–2015, Helsingin yliopisto

Suomalais-ugrilaisen kansatieteen assistentti 1987–2004, Helsingin yliopisto
Kulttuuriantropologian vs. assistentti 1991, Oulun yliopisto
Akatemiatutkija 2004–2007 ja Kollegiumtutkija 2008, Helsingin yliopisto
Finnish Chair 2007, Lakehead University, Kanada
Etnologian professori 2009–2012, Jyväskylän yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Kuva: Ari Aalto
Tekstit: Hanna Snellman, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Lapin erämaatehtaista Ruotsin tehtaisiin

Tutkimusaiheet syntyvät usein edellisten tutkimusten jakojäännöksinä, näin myös professori Hanna Snellmanilla. Väitöskirjassaan hän tarkasteli tukkilaisuutta Kemijokivarressa eräänlaisena epookkina: Metsäteollisuus loi raaka-aineen hankintaan liittyviä työpaikkoja alueelle, jossa oma väki ei riittänyt töiden tekemiseen. Tämä tarkoitti voimakasta siirtolaisuutta muualta Suomesta Lappiin. Puoli vuosisataa myöhemmin näiden muuttajien lastenlasten sukupolvella työnsaantimahdollisuudet olivat lähes olemattomat metsätyön koneellistuttua. Siirtolaisuus oli jälleen keino sopeutua uusiin olosuhteisiin.

1960–1970-luvuilla Lapista lähdettiin tuhatpäisin joukoin eteläisemmän Suomen lisäksi Ruotsiin. Esimerkiksi itärajalla sijaitsevasta Sallasta muutti yhden vuoden aikana Ruotsiin lähes prosentti koko kunnan väestöstä. Muuton ollessa vilkkaimmillaan paikkakunnalla sanottiin, että Göteborg olisi Sallan suurin kylä. Hanna Snellmanin johtamassa tutkimushankkeessa tämä metafora pilkottiin osiin pohtimalla siirtolaisuuden kulttuurisia vaikutuksia kahdessa sukupolvessa. Yksi hankkeessa valmistuneista väitöskirjoista on Marja Ågrenin’Är du finsk eller...?’ En etnologisk studie om att växa upp och leva med finsk bakgrund i Sverige”, Göteborgin yliopisto 2006.

– Venäjäksi savotta tarkoittaa tehdasta. Savotat olivatkin eräänlaisia tehtaita erämaassa. Ruotsissa työpaikka sen sijaan oli useimmiten tehtaassa ja kotikin muuttui asutustilasta kerrostaloasuntoon Ruotsin miljoonaohjelmassa rakennetussa lähiössä. Arjen sujuminen uudessa ympäristössä vaati maahanmuuttajilta monenlaista kekseliäisyyttä esimerkiksi lastenhoidossa, kertoo Hanna Snellman.

Myöhemmin Snellmanin metsähistorian tutkimus on jatkunut yhteistyössä kanadalaisten ja uruguaylaisten tutkijoiden kanssa hankkeessa, jossa Suomi ja Kanadan Ontario nähdään alueina, joista sellutehtaita suljetaan ja Etelä-Amerikka alueena, jossa niitä perustetaan. Snellmanin tutkimuksissa tutkimuskohteena on kuitenkin aina ihminen ja hänen kokemuksensa.

Professori Snellman on suomalaisia siirtolaisia koskevissa tutkimuksissaan korostanut tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

– Suomella aika nuorena maahanmuuttajien vastaanottajamaana on paljon opittavaa niistä virheistä ja onnistumisista, mitä suomalaiset maahanmuuttajina kokivat Ruotsissa. Samanlaista vaikuttavuutta on tiedonjakamisella metsäteollisuuden raaka-aineen hankinnan alkuajoista Suomessa. Uruguaylainen eukalyptuksesta elantonsa saava työläinen on monella tapaa samassa asemassa kuin tukkijätkä 1890-luvun Lapissa tai Ontariossa.

Hämmentynyt suomalaispoika Jussi-paidassa Västeråsissa vuonna 1977. Kuva: Maija Parviainen​​​​​​​​
Hämmentynyt suomalaispoika Jussi-paidassa Västeråsissa vuonna 1977. Kuva: Maija Parviainen​​​​​​​​

 

Takaisin