Göran Schildt on tullut tunnetuksi erityisesti matkakertomuksistaan. Ulkomaanmatkat saivat alkusysäyksen, kun hän opiskeli Pariisissa Sorbonnen yliopistossa vuosina 1934–35 ja teki opintomatkan Italiaan yhdessä ystävänsä Georg Henrik von Wrightin kanssa vuonna 1937. Näillä matkoilla syttynyt kipinä aloitti koko elämän kestäneen kiinnostuksen Välimeren alueeseen.
Schildt päätti hankkia oman veneen ja purjehtia Välimerelle, kun hän oli toipumassa talvisodassa saamistaan vammoista. Haave alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, kun hän osti Daphne-ketsin merihistorioitsija Christoffer H. Ericssonilta vuonna 1947. Matkaan hän pääsi seuraavana vuonna silloisen vaimonsa Mona Morales-Schildtin kanssa. Reitti kulki Ranskan kanaalien läpi Välimerelle, missä matka päättyi italialaiseen Rapallon rannikkokaupunkiin.
Ensimmäisestä matkastaan Schildt kirjoitti myös ensimmäisen matkakuvauksensa Önskeresan (1949, Toivematka). Siitä tuli Schildtin tunnetuin matkakuvaus; siitä otettiin kahdeksan painosta jo sen julkaisuvuonna ja se on käännetty yhdeksälle kielelle.
Vuoden 1996 uusintapainoksen esipuheessa Schildt pohtii matkakuvauksen syntyä: "Käytännössä se tarkoitti sitä, että tein matkan kahteen kertaan. Ensin todellisen matkan, jossa kaikki tapahtui odottamatta, selittämättömästi ja sekaisin, ja sen jälkeen toisen matkan kirjoituspöydän ääressä, jossa tapahtumat saivat tarkoituksensa ja paikkansa kirjallisessa kokonaisuudessa. Omituista kyllä, mutta kun ajattelen matkaa jälkeenpäin, oli kirjoituspöydän ääressä tehty todellisempi, vaikka poikkesinkin monien yksityiskohtien suhteen todellisuudesta."
Pariskunta teki ensimmäisen purjehduksensa Kreikan saaristoon, suunnaten Kreetalle vuonna 1950. Tätä matkaa hän kuvailee teoksessaan I Odysseus kölvatten (1951, Odysseuksen vanavedessä). Kreikan saaristosta Schildt löysi myös toisen kotinsa, kun hän kävi ystävänsä luona Leroksen saarella kesällä 1965. Vierailun aikana hän ihastui saareen siinä määrin, että piti sitä toisena asuinpaikkanaan Tammisaaren ohella. Leroksella viettämänsä ajan inspiroimana hän kirjoitti kirjan Ön som förtärdes av havet (1970, Meren nielaisema saari).
Schildtin pisin purjehdusmatka vuosina 1954–55 kesti lähes yhdeksän kuukautta. Tuolloin hän purjehti Kreikan ja Turkin kautta Beirutiin ja Aleksandriaan ja sieltä eteenpäin pitkin Niiliä. Tästä matkasta Schildt kirjoitti kaksi kirjaa Solbåten (1956, Aurinkolaiva) ja Ikaros hav (1957, Ikaroksen meri). Hän teki Voloksen lahdelta Bosporinsalmen kautta Mustallemerelle toisen pitkän purjehduksensa, josta hän kirjoitti kirjan Det gyllene Skinnet (1964, Kultainen talja).
Matkakertomuksissaan Schildt osoittaa laajaa eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuntemusta. Hän yhdistää kulttuurintuntemuksensa nykyaikaan kuvailemalla elävästi hetken tunnelmia ja vanhoissa kulttuurimaisemissa nykyään asuvia ihmisiä.
Göran Schildt vieraili Maarit Tastulan ohjelmassa Punainen lanka syyskuussa 2000. Tässä Ylen Elävän arkiston tallenteessa hän kertoo elämästään, harrastuksistaan ja perhetaustastaan. Schildt kertoo haastattelussa myös talvisodankokemuksistaan.
Lähteet:
H. Rask, Schildt, Göran. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 26.2.2015.
Göran Schildt, Wikipedia. Viitattu 26.2.2015.
Göran Schildt (författare), Wikipedia. Viitattu 26.2.2015.
Göran Schildt, Villa Schildt -verkkosivut. Viitattu 26.2.2015.
H. Pöppönen, Göran Schildt, muistokirjoitus, Helsingin Sanomat 24.3.2009
Punainen lanka: Göran Schildt, Yleisradio 27.9.2000
