Fredrik Pippingin tunnetuimmat työtehtävät koskevat kirjastoalaa. Hänen edeltäjänsä, H.G. Porthan oli kehittänyt intensiivisesti kirjastoa ja suhtautui siihen kuin omaansa. Saman ajattelutavan omaksui myös Pipping.  

Pippingin uran kenties suurin haaste alkoi 4.9.1827, jolloin tulipalo lähti liikkeelle Turussa. Tuli tuhosi suurimman osan kaupunkia ja niin myös kirjaston kokoelmat ja akatemian rakennuksetkin. Ainoastaan ne niteet, jotka olivat tuolloin lainassa, säästyivät ja muodostavat nykyisin Aboica-kokoelman.

Helsinkiin muuton jälkeen Pipping käytti paljon aikaansa kokoelman uudelleen keräämiseen ja järjestämiseen. Työtä oli paljon ja Pipping saikin apua järjestelyihin pojiltansa.  Vuonna 1837 Fredrik Pipping pyysi eroa professuurista ja pyrki keskittymään täysipäiväisesti kirjaston toimintaan. Palon jälkeen pahoin tuhoutuneet yliopiston kirjaston kokoelmat kasvoivat vähitellen muun muassa ulkomailta, kuten Venäjältä, tulleiden lahjoitusten myötä.  1850-luvulla kirjasto oli jo ohittanut aikaisemman kirjaston niteiden määrällä.

Nykyaikaan verrattuna kirjaston toiminta saattoi kuitenkin tuntua hieman oudolta, sillä esimerkiksi kirjat olivat järjestetty niiden fyysisen koon mukaan eikä suinkaan tieteenaloittain. Pippingin aikana käsitys oli jo muuttunut, mutta Pipping edusti vielä vanhempaa käyttäjäkuntaa. Kirjassaan De bibliotheca ordinanda hän totesi koon mukaan järjestetyn kirjaston helppohoitoisemmaksi. Kiista yliopiston konsistorin kanssa nimenomaan kirjojen järjestyksestä johti kuitenkin lopulta Pippingin eroamiseen kirjastonhoitajan virasta. Hän kuitenkin jatkoi vapaaehtoisena kirjastossa.

Kokoelmien järjestyksen suhteen ainoastaan Fennica-kokoelma oli poikkeus.  Fennica-kokoelma on nykyisin kansalliskirjaston kokoelmien perusta, mutta Pippingin aikana se oli vasta alkuvaiheissa. Fennica-kokoelmaan kerättiin Suomeen liittyvä kirjallisuus ja se järjestettiin erilleen muista. Pippingille, kuten Porthanille aikaisemmin, Fennica-kokoelma oli erityisen tärkeä ja hän kehitti sitä eteenpäin keräten tietoa varhaisemmista suomalaisesta kirjallisuudesta sekä hankkien uusia kirjoja.

Korvaamattomana apulaisena tässä työssä toimi Matti Pohto joka kiersi Suomea hankkimassa kirjoja.  Kerättyjen tietojen pohjalta Pipping julkaisikin suomeksi painetuista kirjoista luettelon, joka sisälsi noin 5000 kirjan tiedot. Lisäksi hän vielä elämänsä ehtoopuolella julkaisi kirjoituksia suomalaisen kirjallisuuden historiasta.

Lähteet:

• Tuija Laine, ”Pipping, Fredrik Wilhelm”. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Luettu 07.05.2015.
• Wikipedia, ”Fredrik Wilhelm Pipping”. Wikipedia-verkkoartikkeli. Luettu 07.05.2015.
• Kansalliskirjasto, ”Fennica”. Luettu 08.05.2015.
• Kansalliskirjasto, ”Aboica”. Luettu 08.05.2015.